kooste_04

Eteläpuiston suunnittelukilpailun yhteydessä alueen kaupunkikuvallisesta ja terveydellisestä merkityksestä ei ole käyty kunnollista arvokeskustelua. Viherreiteistä puhuttaessa kaupungin virkamiehet ovat viitanneet ”rantaan”, hoitamattomaksi jätettyyn hiekkakenttään, sillanalukseen ja parkkipaikkaan. Eteläpuiston ylätasanteen, Tampereen viherreittien ”helmen” arvo ja merkitys kaupunkilaisille on sivuutettu. Vihervuonna 2016 painetusta puistokartasta oli Eteläpuisto jo jätetty kokonaan pois.

Puistot toimivat kaupunkien keuhkoina. Ne ovat myös niiden sydän ja sielu, koska maisemallisesti ja historiallisesti niiden arvoa ei voida mitata rahassa. Maailmalla kaupungit tiedostavat puistojensa korvaamattomuuden. Ne ovat kaikkialla samalla tavoin tunnusmerkillisiä kuin vanhimmat rakennukset ja kirkot. Ne kertovat kaupunkien historiallisia tarinoita. Tunnistettavat maisemat ovat vetovoimatekijöitä. On mahdoton käsittää, että yksikään (muu) kaupunki lähtisi kaavoittamaan täydennysrakentamista pienimpäänkään puistoonsa.

Kuvittelemmeko puiston olevan siirrettävissä? Voidaanko puisto korvata kerrostalometsällä ja rantakaistoilla? Rakentamisensa ajan, 10-15 vuotta, alue tulee olemaan nostokurkiviidakkoa, keskustan liikenne raskasta työmaaliikennettä. Tulevaisuudessa uusi kerrostaloalue lisää samassa suhteessa autoliikennettä, koska ”Etelärannan” asukkaiksi tulee aivan varmasti myös omia autoja käyttäviä kaupunkilaisia.

Asia koskettaa kaikkia tamperelaisia, ei vain Eteläpuiston lähellä asuvia. Päättäjien tulisi olla huolissaan kaupunkilaisten hengitysilmasta ja autottomienkin ihmisten kävelymahdollisuuksista. Kun kaikki rannat rakennetaan umpeen, ja puistoja harvennetaan entisestään, muuttuu keskusta ”halutusta asuinalueesta” pienhiukkaskattilaksi. Tätäkö me tamperelaiset oikeasti haluamme?

Mainokset