eila_roine

Alkuun muisto 1980-luvulta. Eila Roine havahtui kotonaan Ojakadulla moottorisahojen ääniin. Viereisestä ruotsinpihlajarivistä oli jo kaksi kaadettu. -”Nää kaadetaan nyt, kun tähän on puistoarkkitehti suunnitellut kävelytien.”   Eila naapureineen seisoi parhaillaan kävelytiellä ihmetellen: ”Eikös kävelytie ole tässä? Oliko nää puut lahoja?””No siinähän toi onkin, että nää on ihan terveitä puita”, kuului metsurin vastaus.

”Vieläkö ne tuhoovat, eikö viisaus koskaan koita?  Eikö mistään oteta opiksi?  Vapaat rantapuistotko nyt viimeistä myöten katoavat?”  Eila Roine kysyy Eteläpuiston kohtaloa pohtiessaan, ja toteaa: ”Edistyksen nimissä ei saisi tuhota ainutlaatuista, järveltä järvelle jatkuvaa puistokokonaisuutta. Vaikka toisin päättäjät asian kuvaavat, eivätkä silloin totta puhu. Eihän vanhaan takertuminen pahaksi ole, jos vanha on parempi kuin uusi”.

Maaliskuun alkaessa tamperelaisten rakastama pitkän uran tehnyt näyttelijä Eila Roine ei ole vielä päättänyt ketä äänestäisi. Ei tällä kertaa sitäkään, mitä puoluetta. Hän kokee voimattomuuden tunnetta kaupunkilaisten mielipiteiden valuessa päättäjiltä kuin ”vesi hanhen selästä”. ”Eivät ihmiset kaavapiirroskuvista saa käsitystä mitä suunnitellaan. Ei edes sitä, että Eteläpuiston nykyiset puut tulevat kaikki kaatumaan”. ”Ahneuskin on näköjään syödessä kasvanut, kun rakennusmäärä on koko ajan suurentunut. Raha tässä puhuu.”

Eila Roineen mielestä tavallisia tamperelaisia tulee herätellä ja rohkaista. Ihmiset täällä ovat tottuneet ajattelemaan, ”ettei asioille mitään voida silloin kun joku jossakin on päättänyt”. Tulee avuttomuuden tunne, eikä kuntalaisena ole helppo selvitellä mitä on tekeillä, ja kuka edes jaksaa.

Eniten Eila Roinetta loukkaa valtaa pitävien päättäjien asenne, joka on kuultavissa sanavalinnoissa ja luettavissa rivien väleissä. ”Kyllähän me ymmärrämme, että muutos on aina vaikeaa”, tai ”Ymmärrämme että asia herättää tunteita””Nämä ovat ylimielisiä ilmauksia, joilla päättäjät haluavat sanoa, että kaupunkilaiset ovat päättäjiä tyhmempiä”, sanoo Eila Roine. Näin hänen mielestään päättäjät mitätöivät kaupunkilaisten näkökulman. ”Ja kun ihminen kerran on uskaltautunut kysymään tai kertomaan mielipiteensä, ja tullut mitätöidyksi, ei hän toista kertaa suutaan avaa. Sitä tässä kai halutaankin.”

Eila Roine korostaa vaalikeväänä, että asukasnäkökulmaa tulisi kuunnella, ja pitäytyä suunnittelemaan kaupungin kehittämistä kaupunginosien ehdoilla. Tampereen kaikissa kaupunginosissa, myös ruutukaava-alueella, pitää olla ”keuhkot ja sydän.”  Eteläpuisto on kaikkien tamperelaisten virkistysalue. ”Kyllähän sille alueelle jotakin vois rakentaakin, mutta puiston säilyttämisen ehdoilla. Puistoa voisi myös entisestään kunnostaa. Mutta rahan ehdoilla ja rakennusten vuoksi vanhaa puistoa ei saa uhrata. Gamlas Hemin edustalta tulee järven näkyä puiden lomasta. Saavutettavissa olevan kauneuden ja virkistyksen pitää olla kantakaupunkilaisillekin mahdollista. Puiston paikalle ei saa muureja nostaa.”

Miksi valmistaa pitkälle suunnitelmaa, jota ei ole kaupunkilaisille ajallaan esitelty? ”Rahaahan siinä hukataan. Ja sitten on vaikea muuttaa suuntaa. Mistä tiedetään, että tänne varakkaita muuttaa? Ei sivistyskaupunki puistojaan tuhoa. Ikävän muistomerkin päättäjät saavat, jos näin käy”.

Eila Roine kiteyttää pohdintansa kysymyksen muotoon: ”Eikö tavallinen tamperelainen ja hänen mielipiteensä ole kunnioituksen arvoinen?”

Advertisements