SINIKKA TIINAN PIHA 2011 kuva pertti nisonen

Eteläpuisto antoi inspiraation

Sana ”puisto” mainittiin ensimmäisen kerran 1728, Henrik Liliuksen sepittämässä häärunossa. Raivaamatonta maata alettiin muokata 1800-luvulla kaupungeissa ihmisten keitaiksi, sillä kaupunkiluontoa tarvitsivat kaikki työläisistä yläluokkaan.

Puistot yleistyivät suomalaisen sivistystahdon kasvaessa.

Puistojen tuhoaminen on merkki sivistyksen vähenemisestä.

Eteläpuiston rakentaminen olisi paluu taantumaan, vaikka sitä suunnitellaan ”modernin” kaupunkirakentamisen nimissä. Eteläpuisto on Hämeenpuiston jatke, ja jos Eteläpuisto rakennetaan, kaupunki menee tylysti tukkoon.

Vietin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Mariankatu 31:ssä, ja suuntasin koiramme kanssa lähes joka päivä Pyynikille ja Eteläpuistoon.

En tuntenut sanaa ”virkistyskäyttö”, mutta muistan virkistyneeni joka kerta, kun palasin Eteläpuistosta. En ehkä tuntenut myöskään sanaa ”inspiraatio”, mutta jotakin sen tapaista luultavasti koin kävellessäni puiston rinteillä
.
Ote aineesta, jonka kirjoitin 14-vuotiaana Tampereen Yhteiskoulussa:
”Kuljin pölyistä katua pitkin. Sillä hetkellä minua tympäisi kaikki, viitonen algebran kokeista, vaatteet, toverit, kaikki! – – – Sivuutin vanhainkodin. Auringonsäteet lämmittivät sen kylmiä kiviseiniä. Samalla ne lämmittivät jo hiukan sydäntänikin – – – Kuljin eteenpäin. Saavuin venerantaan, jossa sain nenääni tervan tuoksun. Hengitin sitä syvään.” – – –

Vanhainkoti oli tietenkin Eteläpuiston De Gamlas Hem. Näyttelijä Eila Roinetta lainatakseni: Järven tulee näkyä Gamlas Hemin edustalla olevien puiden lomasta. Taloja sen eteen ei saa rakentaa.

Advertisements