Kirsi ja Jaakko

Kirjailijat Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä elokuisella piknikillä Eteläpuistossa

Kesä on täyttymässä, ja tämä blogi alkaa valpastua syksyyn. Eteläpuiston ystäville viime kevät herätti toivoa. Viime vuosi kunnallisvaaleihin asti oli meillekin työteliäs ja odottava. Ennen vaaleja jännitimme. Tunnelmat vaihtuivat toiveikkuuteen, kun  yhä enemmän uusia puiston puolustajia astui esiin.

Kesäkuussa koimme helpotusta kun uusi pormestariohjelma tuli julki. Tärkeintä on, että kaupunkimme tunnisti ja tunnusti puiston arvon. Siitä on kiittäminen kaikkia kantaa ottaneita ja asiasta keskustelleita. Puiston suojelu jatkuu. Pormestariohjelman termi ”puistomaisuus” on moniselitteinen. Tavoitteemme on historiallisen puiston säilyttäminen aitona puistona.

Kesällä ihmiset kulkivat puistossa keventynein mielin, ihailivat puiden lomasta kimaltavaa järven selkää. Rentoutuivat puiden siimeksissä. Nuoriso urheili puiston kentillä. Oli vesiurheilua rannassa, koirankasvattajaa ja monenmoista tapahtumaa, soittoa ja laulua.

Tampereella tapahtuu jatkuvasti paljon. Päätetyt asiat menevät eteenpäin. Eteläpuiston ystävinä odotamme nyt syksyä toiveikkaina. Haluamme luottaa siihen, että sydämemme ja keuhkomme, Eteläpuisto, saa elää. Se merkitsee neljän vuodenajan vaihtuvin värein sykkivää elämää havunvihreän Pyynikin (maailman korkeimman soraharjun!) rinnalla kaupunkilaisten terveydeksi. Eteläpuistoa tulevaisuudessakin suojaava linjaratkaisu olisi kulttuuriteko tulevien polvien ja täällä vierailevien hyväksi

Kansallisen Kaupunkipuiston tavoitteeseen soisi Tampereen, pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin, pyrkivän. Kaupunkipuistostatus osoittaisi, että olemme oppineet arvostamaan ainutlaatuista maisemaperintöämme.

 

Mainokset