KKP rajausehdotus 15042019 C

Kaupunginhallitus käsitteli 15.4.2019 Tampereen kansallinen kaupunkipuisto -hanketta. Esittelyaineisto oli ”harkinnan perusteella” salattu esityslistalta. Perusteita salaamiselle ei ole esitetty. Epäiltävissä oli, ettei kiusallista aineistoa haluttu julkistaa juuri ennen vaaleja.

Epäily vahvistui, kun aineisto vaalien jälkeen julkistettiin pöytäkirjan liitteenä. Eteläpuiston kohdalla rajaus muistuttaa hämmentävän tarkoin jo taannoin hylätyn asemakaavan hahmotelmaa. Historiallisesti arvokkaasta ylätasanteesta kaupunkipuiston rajausehdotukseen kuuluu vain Hämeenpuiston levyinen kaistale, noin neljäsosa ylätasanteesta. Kesäkuussa 2017 hyväksytyn pormestariohjelman lupauksesta puistomaisen virkistyskäytön säilyttämisestä Eteläpuistossa ei näy jälkeäkään. Keskeinen osa arvokkaimmasta puistoalueesta kuuluu valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön rajauksen piiriin. Tästäkin vain puolet on tarkoitus ottaa kansalliseen kaupunkipuistoon.

Asian harkittu salaaminen vaalipäivän alla loukkaa hyvän hallinnon periaatteita. Luottamus päättäjien antamiin lupauksiin mitataan teoilla. Teot eivät nyt luottamusta rakenna.

Kohta kahden vuoden ajan olemme muistutelleet, että pormestariohjelmassa luvattu uusi suunnitelma on välttämätön siksikin, että kansallisen kaupunkipuiston rajaus voitaisiin tehdä harkitusti. Kaupunkipuisto voidaan lain mukaan perustaa alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Riekale yli satavuotiasta puistoa ei näitä arvoja säilytä.

Luvatun uuden suunnitelman tekoa ei ole edes aloitettu, ja aina uusia verukkeita löytyy.

Päättäjien piirissä on myös levinnyt käsitys, että korkeimman hallinto-oikeuden hyväksyttyä kaupungin yleiskaavavalituksen kaupungilla olisi nyt halutessaan vapaat kädet Eteläpuistossa ”käyttää täysimääräisesti kerrosneliöt ja rakentaa alueen täyteen.” Näin ei todellakaan ole. KHO:n ratkaisu koski tammikuussa 2016 hyväksyttyä keskustan yleiskaavaa. Siinä Eteläpuisto on osoitettu ympäripyöreästi keskustatoimintojen ja virkistyksen sekoittuneeksi alueeksi. Yleiskaavassa ei osoiteta kerrosaloja, kerroslukuja, ja muita yksityiskohtaisia ratkaisuja, vaan ne ratkaistaan asemakaavassa. KHO totesi päätöksessään nimenomaisesti, ettei samaan aikaan vireillä ollutta asemakaavaa arvioida tässä yhteydessä lainkaan. Eteläpuiston kulttuurihistoriallisten arvojen hävittämistä tarkoittaneella asemakaavaluonnoksella ei siis ole KHO:n siunausta.

Korkein hallinto-oikeus ei myöskään kumonnut voimassa olevaa pormestariohjelmaa. Ratkaisu ei siis anna kaupungille oikeudellisesti eikä moraalisesti vapaita käsiä ”halutessaan rakentaa alue täyteen”. Toinen asia on, jos päättäjät taipuvat virkakunnan myötävaikutuksella rikkomaan annetut lupaukset.

Joko nyt luottamus lopullisesti punnitaan?