IMG_5945

Akateemikko Kirsi Kunnas, rakastettu tamperelainen runoilija ja kirjailija, on ollut mukana suojelemassa arvokkaita ympäristöjä vuosikymmeniä. Pitkälti juuri hänen ansiotaan on esimerkiksi Tampereen kauppahallin säästyminen entisessä muodossaan. Tämän kuun alussa häntä ilahdutti uutinen Ylöjärveltä, entisestä kotikunnastaan.  Siellä, kirkkoa vastapäätä, Vanhan Räikän talo on viimein saanut arvoaan vastaavan tehtävän: siitä on tehty kulttuurikeskus. Siellä on myös Kirsin Kammari, kirjailijoille vuokrattava työtila. Kunnas kun oli keskeisesti mukana Räikän suojeluprosessissa, joka kesti kaikkiaan 45 vuotta.  ”Rohkaisen suojelemaan vanhaa ja arvokasta. Se kannattaa, vaikka kestää kauan”, taiteilija toteaa rauhallisesti.

Akateemikko Kunnas on seurannut kiinteästi myös Eteläpuiston puolustuksen tarinaa. Hän ei tällä kertaa päässyt osallistumaan 4.9. järjestettyyn kaupungin kuulemistilaisuuteen, mutta sitä kuunneltuaan lähettää terveisiä Eteläpuiston suojelijoille. Hän toivoo ”ettei puolustajilta sisu menisi nytkään kaulaan, vaan katsottaisiin mistä tässä oikein on kysymys”.

Hänen  mielestään on taas aika miettiä mitä kaupunginarkkitehti C.J. Engel oikein näki tullessaan Tampereelle: kaksi suurta järveä, joihin on ”kaupungin keskipisteestä”, Hämeenkadulta,  tarkalleen yhtä pitkä matka. Engel piirsi esplanadin, Hämeenpuiston, ja sen molempiin päihin ”päätteet, kuin kauniit portinpielet. Maamerkit, joiden kohdalla kaupunki kunnioittavasti tervehtii suuria järviä”.  ”Eteläpuisto ei ole mikä tahansa maapalanen, johon sopii noin vain rakentaa taloja tai talorykelmiä”, sanoo Kunnas. ”Vanhana puistona sillä on syvällinen merkitys ihmisille.  Kaupunkilaisina olemme levottomia, häilyviä. Meillä on tarve vaeltaa puistoihin ja levähtää niissä. Mielellemme ja kehollemme ei ole hyväksi istua päällekkäin pinotuissa betonilaatikoissa”.

”Puistot antavat asumiselle perspektiivin, auttavat hahmottamaan ympäristöä ja kokemaan sen vakaana. Kun puistoja, maiseman ominaispiirteitä uhataan, ihmiset tulevat varmasti yhä uudelleen nousemaan vastaan”,  Kunnas toteaa, ja jatkaa: ”tuhoaminen käy nopeasti, luominen hitaasti. Luonto kyllä korjaa itse itseään, mutta se vie vuosikymmeniä”.Kuten järven, kokee ihmismieli pysyväksi myös puiston. Engel epäilemättä oivalsi tämän piirtäessään esplanadillemme sen kaksi puistopäätä, kuin vartijoiksi.”

Tässäpä mietittävää.