Kevään aikana useat valtuustoryhmät ovat tarkentaneet kantojansa Eteläpuiston tulevaisuuden suhteen. Kaikki valtuustoryhmät Kokoomusta lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet kannattavansa Eteläpuiston säilyttämistä ja kehittämistä puistona. Myös Kokoomuksen ryhmässä on säilyttämiselle kannatusta. Kaupunginvaltuuston ylivoimainen enemmistö on siis puiston säilyttämisen kannalla.

Tässä valossa onkin perin outoa, että kaupunginhallitus päätti yksimielisesti 11.5.2020 Tampereen kansallisen kaupunkipuiston rajauksesta niin, että historiallisesti, maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta arvokkaasta puiston ylätasanteesta suurin osa rajattiin kokonaan kaupunkipuiston ulkopuolelle. Vain Hämeenpuiston levyinen kaista ylätasanteesta sekä alatasanne osoitettiin ”muutosalueeksi”. Termiä ei lakikaan tunne eikä sen merkityksestä ole käsitystä. Rajauksen on avoimesti myönnetty perustuvan vuoden 2017 tehorakentamista tähtäävään kaavaehdotukseen, joka tuli samana keväänä hylätyksi pormestariohjelmassa. Kaupunginhallitus uudisti tämän pormestariohjelman linjauksen marraskuussa 2019 ja vakuutti, että se ohjaa jatkossakin Eteläpuistovalmistelua. Ei näytä ohjanneen kaupunkipuistorajauksen valmistelua.

Kaupunginhallituksessa ajettiin toukokuussa läpi päätös, joka on jyrkässä ristiriidassa valtuuston ylivoimaisen enemmistön ilmaisemaan kantaan nähden. Päätöstä pohjusti hankkeen ohjausryhmän linjaus helmikuulta 2020. Ohjasryhmän muistio oli perusteetta ja lainvastaisesti salattu. Kun kaupunginhallituksen esityslista julkistettiin kokousmaanantaita edeltävän torstain iltapäivänä, vakavalle ja perustellulle kansalaiskeskustelulle ei jäänyt sijaa. Miksi muistio salattiin, jos ei juuri avoimen keskustelun estämiseksi?

Kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotus oli nähtävillä syksyllä 2019, jolloin siitä jätettiin 326 mielipidettä. Määrällisesti suurin vaatimusten kohde oli Eteläpuiston liittäminen kokonaisuudessaan kaupunkipuistoon. Kaupunginhallituksen esityslistassa nämä vaatimukset perusteluineen sivuutettiin maininnatta. Hallintolain mukaan viranomaisen päätös tulee perustella. Miksi muutosvaatimuksiin ei suostuttu, ei perusteltu sanallakaan. Myös syksyllä 2019 pidetyn asukastilaisuuden muistio salattiin kaupunginhallitukselta ja julkisuudelta. Kertomatta jätettiin, että sekä ELY-keskus että maakuntamuseo ovat katsoneet, että Eteläpuisto tulisi säilyttää puistona. Päätös on kiistatta lain ja hyvän hallintotavan vastainen.

Tähän kyseenalaiseen menettelyyn yritettiin kiinnittää kohtuuttoman lyhyeksi jätettynä reagointiaikana valmistelijoiden ja päättäjien huomio. Näkemystä ei edes yritetty kiistää – se sivuutettiin vaikenemalla.

Avoimeksi jää vakavia kysymyksiä, joihin ainakin 16 102 Eteläpuisto-adressin allekirjoittajaa kaipaavat vastausta:

  • Mikä on se motiivi, joka teetättää päätöksiä, jotka ovat selvässä ristiriidassa kaupunginvaltuuston ylivoimaisen enemmistön julkislausuttuun tahtoon nähden?
  • Mitä kertoo Tampereen laillisuuskulttuurista se, että hyvän hallintotavan ja osin lakien vastaisella menettelyllä Eteläpuiston kohdalla näyttää olevan viranhaltija- ja luottamushenkilöjohdon hiljainen hyväksyntä?
  • Mitä kertoo Tampereen päätöksentekokyvystä se, että Eteläpuiston kohtalo on aiemmista sopimuksista, lupauksista ja päätöksistä huolimatta edelleen vailla konkreettisia ratkaisuja?
  • Keväällä saattaa tulla jo historian toiset Eteläpuistovaalit. Eikö tässä tilanteessa olisi jo syytä antaa tilaa muille isoille, haastaville ja kohtalokkaille kysymyksille, joita Tampereellakin riittää?

Jos sitoutuminen Eteläpuiston säilyttämiseen ja kehittämiseen viher- ja virkistysalueena on todellista, nyt on viimeinen hetki arvioida rajauspäätös uudestaan. Jos väitetään, että nyt on jo myöhäistä, ei puhuta totta. Kaupunkipuistohakemus ja siihen liittyvä hoito- ja käyttösuunnitelma pitäisi jättää ympäristöministeriölle tämän vuoden aikana. Nyt on kiire, mutta ei vielä myöhäistä. Jos säätöä aikatauluun tarvitaan, ympäristöministeriö on varmaan osaltaan valmis joustamaan, kun perusteena on Eteläpuiston liittäminen kaupunkipuistoon. Vankempaa perustetta on vaikea kuvitella.

Tampere on hakemassa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Uskottavuutta antaisi, jos kaupunki tunnustaisi historiansa, juurensa ja aidot vahvuutensa näkemällä yli satavuotiaan Eteläpuiston säilyttämisen ja kehittämisen arvoiseksi. Myös teoissa, ei vain vielä lunastamattomissa lupauksissa. Näin Tampere liittyisi muiden koti- ja ulkomaisten kaupunkien joukkoon, jotka ovat ymmärtäneet puistojen ja lähiluonnon merkityksen. Näin tuettaisiin nykyisten ja tulevien asukkaiden ymmärrystä ympäristön moninaisuudesta. Näin edistettäisiin yhteyksien syntymistä niiden muiden kaupunkien kanssa, joissa kaupunkipuistojen merkitys on jo oivallettu.

Tehdään puistoista ja lähiluonnosta yksi eurooppalaisia kaupunkeja yhdistävä teema! Ollaan ylpeitä siitä, mitä meillä on, ja rakennetaan sen pohjalle oikeaa kulttuurikaupunkia.

Ratkaisun avaimet ovat nyt valitsemillamme päättäjillä. Kaupunkilaiset on pelattu valmistelusta ulos, vaikka kansallisen kaupunkipuiston kohdalla pitäisi osallistavuuden olla keskeistä.

Vielä kerran vetoamme Teihin: pyydämme avaamaan kansallisen kaupunkipuiston rajauskeskustelun sekä liittämään Eteläpuiston, Tampereen viherverkoston helmen ja solmukohdan, kansalliseen kaupunkipuistoon kokonaisena ja ilman epämääräistä, perustelematonta muutosalue-merkintää.

Tampere 4.9.2020

Eläköön Eteläpuisto ry

Rauli Virta         puheenjohtaja                        

Eeva Leino         varapuheenjohtaja