Euroopan kulttuuripääkaupunkihaun toinen vaihe on parhaillaan käynnissä. Tampere etsii nyt toimintaa, joka vastaa eurooppalaisiin ihanteisiin. Kulttuuria luovat sosiaaliset tilat, monimuotoinen luonto ja erityinen historiamme sisällissodasta nousseena ja eri aloilla menestyneenä maana ja maakuntana ovat ohjelmalistalla. 

Tampereen kaupunki sai elokuussa eurooppalaisilta kollegoilta vinkkejä teemoista, jotka kiinnostavat Euroopassa. Ne liittyvät vuorovaikutukseen maahanmuuttajien kanssa, sukupolvien yhdistämiseen, tasa-arvoon, Venäjä-suhteisiin, ilmastonmuutokseen ja identiteettiin, kuten siihen, mitä opittavaa ja opetettavaa meillä on Tampereen näkökulmasta muuhun Eurooppaan nähden.

Luonnonläheisyys, teollisen historian estetiikka ja puistot kiinnostavat taatusti eurooppalaisia. Olen tavannut Eteläpuistossa vaihto-oppilaita, jotka tulivat sinne illalla ihailemaan auringonlaskua. “I love this park!”, he sanoivat, ja pyysivät ottamaan itsestään kuvan. Ajankohta oli marraskuu. Vedenläheisyys ja rauhallisuus ovat Tampereen valtteja. Ei tarvitse omistaa omaa mökkiä. Kaikki, iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta pääsevät puistoihin rentoutumaan ja viihtymään. 

Pyynikinharju on mäntyineen upea, mutta Eteläpuistossa kulkija pääsee aivan veden äärelle kivenheiton päässä keskustasta. Pyynikille vievässä Eteläpuiston rantapolussa viehättää sen luonnontilaisuus. Kaikkea ei pidä ihmisen päällystää ja kitkeä. Myös pieneläimet, linnut ja hyönteiset arvostavat paikkoja, jotka ihmiskäsi jättää rauhaan. Puistosta löytää aina jotakin uutta ihmeteltävää. Tampereen viiden tähden keskustan kehittämisohjelmassakin mainitaan urbaanien ulkotilojen elävyyden ja aistielämysten merkitys.

Olen tavannut Eteläpuistossa myös paikallisen mielenterveystyötä tekevän järjestön järjestämässä Lappi-aiheista tapahtumaa asiakkailleen. Oli kullanhuuhdontaa ja grilli kuumana. Kaupunki on mahdollistanut jo useana kesänä Eteläpuistoon pop up -tyyppisen kesäkeitaan. Erimaalaiset ihmiset viettävät nurmikolla aikaa ja harrastavat eri pallopelejä.

Hiekkakenttää moititaan joutomaaksi, mutta mikä olisikaan pa-rempi alusta mitä erilaisimmille toimijoille ja harrastuksille kuin “tabula rasa”, jossa vain mielikuvitus on rajana! Aluetta voi toki kaunistaa ja lakata käyttämästä sitä varastona. Näkyi siellä jopa vähälumisena talvena iäkäs hiihtäjäkin sitkeästi sivakoimassa 200 metrin latuaan! Toiminnallisuuksia voi lisätä, kuten skeittauspaikkoja ja muita liikuntamahdollisuuksia. Ihmisiä tulisikin rohkaista hyödyntämään yhteistä julkista puistotilaa. Kaikki ovat tervetulleita puistoon, mikäpä sen eurooppalaisempaa.


Kuva: Havaintopiirros läntisen keskustan visiotyöstä.
Linkkiosoite: https://youtu.be/M8As8-jIvs4

Eteläpuiston ylätasanteelta löytyy muun muassa vanha tsaarinpoppeli. Liekö venäläisten istuttama? Vielä viime vuosisadan alussa puistossa oli venäläisten kasvimaa. Alatasanteella sijaitsi pieni kalkkitehdas. Ylätasanteen reunassa on yhä vanha Klingendahlin villatehtaan rakennus. Teollinen historia näkyy siis muun keskustan tavoin Eteläpuistossa. Musiikkiopisto oli alunperin vanhainkoti ja sen hyvin säilynyt interiööri on yksi hienoimpia julkisia jugend-rakennuksia Tampereella. Molemmat rakennukset selvisivät sekä sisällissodasta että 40-luvun sodista.

Mitä opittavaa Tampereella on muulta Euroopalta? Varmasti ainakin luovuutta, avarakatseisuutta ja omien vahvuuksien hahmottamista. Tampereen soisi pitävän kiinni rennosta tunnelmastaan, kauniista rantamaisemistaan ja viihtyisistä puistoalueistaan. Ne vetävät tänne uusia asukkaita, ei lyhytnäköinen pikavoittojen tavoittelu ja bulkin rakentaminen. 

Tamperetta on sanottu tehdashistorian vuoksi naisten kaupungiksi ja naisjohtajuus kiinnostaa nyt Euroopassa. Voimme opettaa ulkomaalaisille tietoa tasa-arvosta, puhtaista järvistä, hiljentymisestä ja luottamuksesta.

Tänä vuonna Tampere on myös tehnyt läntisen keskustan visiotyötä. Apuna käytettiin eurooppalaisia kaupunkisuunnittelijoita, jotka esittelivät meille omia visioitaan syyskuun lopulla visiotyön päätösjuhlassa. Konsultit hahmottelivat läntisen keskustan kehän, joka muodostuu Pyynikin, Eteläpuiston, Hämeenpuiston ja Näsinpuiston muodostavasta vihervyöhykkeestä ja jatkuu kehämäisesti koskenrantaa pitkin. Puistomainen kehä mahdollistaa monenlaiset virkistys- ja ajanviettoalueet ja liikuntamahdollisuudet. ekologisia arvoja unontamatta. Kerrassaan nerokasta.

Kuva: Ote Läntisen keskustan visiotyöstä.

Nyt lokakuussa Tampereella oli jälleen Tampere Architecture and Design -viikko.  Pääpuhuja David Sim on skotlantilaistaustainen arkkitehti Kööpenhaminasta. Hän kritisoi korkeaa tornirakentamista ja huomautti, että New York -tyyppinen kaupunkisuunnittelu on jo vanhentunut ihanteena. Pariisi ja Barcelona ne vasta kaupunkeja ovatkin – ilman pilvenpiirtäjiä. Tiheä kaupunkirakentaminen voidaan toteuttaa korkeuden sijaan perinteistä tiheämmillä umpikortteleilla. Miksi Tampere haluaa väen vängällä toteuttaa viime vuosisadan Tamhattan-haaveen? Yhteisöllisyys ja kohtaamiset syntyvät lähellä katutasoa. Elävyys mitataaan kivijalassa, sanoi myös kaupungin projektiarkkitehti Riikka Rahkonen.

David Sim muistutti, että pohjoismaissa tarkenee viettää aikaa kaupunkien keskustoissa jo suunnilleen maaliskuulta joulukuulle. Vihertävät parkkipaikkaterassit ja yhteiset julkiset puistomaiset alueet houkuttelevat ihmiset ulos ja kohtaamaan toisiaan. Samalla vähenee yksinäisyys. Keskustassa voi pelata vaikka jättimäistä pihashakkipeliä ventovieraiden kanssa. Riikka Rahkonen kertoi, että puolet tamperelaisista asuu yksin.

Sim muistutti myös luonnon tärkeydestä kaupunkilaisille. Virtaavan veden ääni ja puiden ääni tuulessa rentouttaa. “Jos näet puita sairaalan ikkunoista, paranet nopeammin”, hän vertasi. Kävely ja pyöräilymahdollisuudet parantavat kansanterveyttä. “Kävely pelastaa ihmisiä ja vähentää rintasyöpäriskiä”, hän siteerasi englantilaisia uutisotsikoita.

Kööpenhaminassa vitsailtiin alunperin visioille, joissa juodaan capuccinoa ulkona pitkin vuotta. Kulttuurimuutos on Simin mukaan vaikein vaihe suunnitteluprosesseissa. Uskonpuute hidastaa muutosta.

Sim esitteli heti alkuun kuvan ihmisistä tanssimassa tangoa malmöläisellä urbaanilla ranta-alueella. Mistä tuo näky on tuttu? Eteläpuistosta viime kesältä! Tanssiseura löysi Tönön puisen terassialueen ja hyödynsi sitä lämpiminä kesäiltoina.

Eteläpuistoa voisi kehittää ottamalla mallia Zurichin The Platzspitzista, Tukholman Rålambhovsparkenista, Kööpenhamina Superkilenista tai Englannin Keyworth Activity Parkista.

Visit Tampereen sivuilla kerrotaan: ”Eteläpuisto on koko kaupungin olohuone, puisto ja metsä. Järvimaisemat, lenkkipolut ja rauha saavat sinut uskomaan olevasi kaukana keskustan vilskeestä vaikka todellisuudessa olet vasta astunut nurmialueelle yhdeltä Tampereen kiireisimmistä kaduista.” Eikä suotta.

Kirjoittaja: Milja Mansukoski