Etsi

Pelastetaan Eteläpuisto!

Eläköön Eteläpuisto ry:n blogisivusto

Eteläpuiston puolesta!

Video:  Neljän vuodenajan puisto

Tämä blogi on Eteläpuiston ystävien äänenkannattaja. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan!

Julkaisemme ajankohtaista asiaa Eteläpuiston ystäviä kiinnostavista aiheista. Kerromme  suunnitelman etenemisestä.  Haastattelemme asiantuntevia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Pidämme tamperelaisia ajan tasalla päättäjien ja valtuutettujen suhtautumisesta Eteläpuistoon myös jatkossa.

Eteläpuiston puolesta avattu adressi on edelleen auki:    adressin Eteläpuiston puolesta

Allekirjoittaa kannattaa jokaisen, joka toivoo Eteläpuiston puiston säilyvän aitona puistona.

25.11.2019 on kertynyt 16 102 allekirjoitusta. Adressi on edelleen aktiivinen.

 

Featured post

Haluaako Tampere olla eurooppalainen kaupunki?

Euroopan kulttuuripääkaupunkihaun toinen vaihe on parhaillaan käynnissä. Tampere etsii nyt toimintaa, joka vastaa eurooppalaisiin ihanteisiin. Kulttuuria luovat sosiaaliset tilat, monimuotoinen luonto ja erityinen historiamme sisällissodasta nousseena ja eri aloilla menestyneenä maana ja maakuntana ovat ohjelmalistalla. 

Tampereen kaupunki sai elokuussa eurooppalaisilta kollegoilta vinkkejä teemoista, jotka kiinnostavat Euroopassa. Ne liittyvät vuorovaikutukseen maahanmuuttajien kanssa, sukupolvien yhdistämiseen, tasa-arvoon, Venäjä-suhteisiin, ilmastonmuutokseen ja identiteettiin, kuten siihen, mitä opittavaa ja opetettavaa meillä on Tampereen näkökulmasta muuhun Eurooppaan nähden.

Luonnonläheisyys, teollisen historian estetiikka ja puistot kiinnostavat taatusti eurooppalaisia. Olen tavannut Eteläpuistossa vaihto-oppilaita, jotka tulivat sinne illalla ihailemaan auringonlaskua. “I love this park!”, he sanoivat, ja pyysivät ottamaan itsestään kuvan. Ajankohta oli marraskuu. Vedenläheisyys ja rauhallisuus ovat Tampereen valtteja. Ei tarvitse omistaa omaa mökkiä. Kaikki, iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta pääsevät puistoihin rentoutumaan ja viihtymään. 

Pyynikinharju on mäntyineen upea, mutta Eteläpuistossa kulkija pääsee aivan veden äärelle kivenheiton päässä keskustasta. Pyynikille vievässä Eteläpuiston rantapolussa viehättää sen luonnontilaisuus. Kaikkea ei pidä ihmisen päällystää ja kitkeä. Myös pieneläimet, linnut ja hyönteiset arvostavat paikkoja, jotka ihmiskäsi jättää rauhaan. Puistosta löytää aina jotakin uutta ihmeteltävää. Tampereen viiden tähden keskustan kehittämisohjelmassakin mainitaan urbaanien ulkotilojen elävyyden ja aistielämysten merkitys.

Olen tavannut Eteläpuistossa myös paikallisen mielenterveystyötä tekevän järjestön järjestämässä Lappi-aiheista tapahtumaa asiakkailleen. Oli kullanhuuhdontaa ja grilli kuumana. Kaupunki on mahdollistanut jo useana kesänä Eteläpuistoon pop up -tyyppisen kesäkeitaan. Erimaalaiset ihmiset viettävät nurmikolla aikaa ja harrastavat eri pallopelejä.

Hiekkakenttää moititaan joutomaaksi, mutta mikä olisikaan pa-rempi alusta mitä erilaisimmille toimijoille ja harrastuksille kuin “tabula rasa”, jossa vain mielikuvitus on rajana! Aluetta voi toki kaunistaa ja lakata käyttämästä sitä varastona. Näkyi siellä jopa vähälumisena talvena iäkäs hiihtäjäkin sitkeästi sivakoimassa 200 metrin latuaan! Toiminnallisuuksia voi lisätä, kuten skeittauspaikkoja ja muita liikuntamahdollisuuksia. Ihmisiä tulisikin rohkaista hyödyntämään yhteistä julkista puistotilaa. Kaikki ovat tervetulleita puistoon, mikäpä sen eurooppalaisempaa.


Kuva: Havaintopiirros läntisen keskustan visiotyöstä.
Linkkiosoite: https://youtu.be/M8As8-jIvs4

Eteläpuiston ylätasanteelta löytyy muun muassa vanha tsaarinpoppeli. Liekö venäläisten istuttama? Vielä viime vuosisadan alussa puistossa oli venäläisten kasvimaa. Alatasanteella sijaitsi pieni kalkkitehdas. Ylätasanteen reunassa on yhä vanha Klingendahlin villatehtaan rakennus. Teollinen historia näkyy siis muun keskustan tavoin Eteläpuistossa. Musiikkiopisto oli alunperin vanhainkoti ja sen hyvin säilynyt interiööri on yksi hienoimpia julkisia jugend-rakennuksia Tampereella. Molemmat rakennukset selvisivät sekä sisällissodasta että 40-luvun sodista.

Mitä opittavaa Tampereella on muulta Euroopalta? Varmasti ainakin luovuutta, avarakatseisuutta ja omien vahvuuksien hahmottamista. Tampereen soisi pitävän kiinni rennosta tunnelmastaan, kauniista rantamaisemistaan ja viihtyisistä puistoalueistaan. Ne vetävät tänne uusia asukkaita, ei lyhytnäköinen pikavoittojen tavoittelu ja bulkin rakentaminen. 

Tamperetta on sanottu tehdashistorian vuoksi naisten kaupungiksi ja naisjohtajuus kiinnostaa nyt Euroopassa. Voimme opettaa ulkomaalaisille tietoa tasa-arvosta, puhtaista järvistä, hiljentymisestä ja luottamuksesta.

Tänä vuonna Tampere on myös tehnyt läntisen keskustan visiotyötä. Apuna käytettiin eurooppalaisia kaupunkisuunnittelijoita, jotka esittelivät meille omia visioitaan syyskuun lopulla visiotyön päätösjuhlassa. Konsultit hahmottelivat läntisen keskustan kehän, joka muodostuu Pyynikin, Eteläpuiston, Hämeenpuiston ja Näsinpuiston muodostavasta vihervyöhykkeestä ja jatkuu kehämäisesti koskenrantaa pitkin. Puistomainen kehä mahdollistaa monenlaiset virkistys- ja ajanviettoalueet ja liikuntamahdollisuudet. ekologisia arvoja unontamatta. Kerrassaan nerokasta.

Kuva: Ote Läntisen keskustan visiotyöstä.

Nyt lokakuussa Tampereella oli jälleen Tampere Architecture and Design -viikko.  Pääpuhuja David Sim on skotlantilaistaustainen arkkitehti Kööpenhaminasta. Hän kritisoi korkeaa tornirakentamista ja huomautti, että New York -tyyppinen kaupunkisuunnittelu on jo vanhentunut ihanteena. Pariisi ja Barcelona ne vasta kaupunkeja ovatkin – ilman pilvenpiirtäjiä. Tiheä kaupunkirakentaminen voidaan toteuttaa korkeuden sijaan perinteistä tiheämmillä umpikortteleilla. Miksi Tampere haluaa väen vängällä toteuttaa viime vuosisadan Tamhattan-haaveen? Yhteisöllisyys ja kohtaamiset syntyvät lähellä katutasoa. Elävyys mitataaan kivijalassa, sanoi myös kaupungin projektiarkkitehti Riikka Rahkonen.

David Sim muistutti, että pohjoismaissa tarkenee viettää aikaa kaupunkien keskustoissa jo suunnilleen maaliskuulta joulukuulle. Vihertävät parkkipaikkaterassit ja yhteiset julkiset puistomaiset alueet houkuttelevat ihmiset ulos ja kohtaamaan toisiaan. Samalla vähenee yksinäisyys. Keskustassa voi pelata vaikka jättimäistä pihashakkipeliä ventovieraiden kanssa. Riikka Rahkonen kertoi, että puolet tamperelaisista asuu yksin.

Sim muistutti myös luonnon tärkeydestä kaupunkilaisille. Virtaavan veden ääni ja puiden ääni tuulessa rentouttaa. “Jos näet puita sairaalan ikkunoista, paranet nopeammin”, hän vertasi. Kävely ja pyöräilymahdollisuudet parantavat kansanterveyttä. “Kävely pelastaa ihmisiä ja vähentää rintasyöpäriskiä”, hän siteerasi englantilaisia uutisotsikoita.

Kööpenhaminassa vitsailtiin alunperin visioille, joissa juodaan capuccinoa ulkona pitkin vuotta. Kulttuurimuutos on Simin mukaan vaikein vaihe suunnitteluprosesseissa. Uskonpuute hidastaa muutosta.

Sim esitteli heti alkuun kuvan ihmisistä tanssimassa tangoa malmöläisellä urbaanilla ranta-alueella. Mistä tuo näky on tuttu? Eteläpuistosta viime kesältä! Tanssiseura löysi Tönön puisen terassialueen ja hyödynsi sitä lämpiminä kesäiltoina.

Eteläpuistoa voisi kehittää ottamalla mallia Zurichin The Platzspitzista, Tukholman Rålambhovsparkenista, Kööpenhamina Superkilenista tai Englannin Keyworth Activity Parkista.

Visit Tampereen sivuilla kerrotaan: ”Eteläpuisto on koko kaupungin olohuone, puisto ja metsä. Järvimaisemat, lenkkipolut ja rauha saavat sinut uskomaan olevasi kaukana keskustan vilskeestä vaikka todellisuudessa olet vasta astunut nurmialueelle yhdeltä Tampereen kiireisimmistä kaduista.” Eikä suotta.

Kirjoittaja: Milja Mansukoski


Eteläpuistoa ei voi jättää kansallisen kaupunkipuiston ulkopuolelle, jos Tampere haluaa olla Kotkan veroinen puistojen kaupunki

Kansallisen kaupunkipuiston rajausta on muutettava, Eteläpuisto on otettava mukaan.

Seppo Aura
(Aamulehti 7.10.2020)

Tampereen läntisen keskustan kehittämistä on viime aikoina pohdittu niin tamperelaisten kuin kansainvälisten asiantuntijoiden toimesta. Ehdotuksia saatiin syyskuun lopussa.

Yhdeksi läntisen keskustan vahvuudeksi asiantuntijat nostivat Näsinpuiston, Hämeenpuiston ja Eteläpuiston akselin, joka laajenee Tammerkosken kansallismaiseman ja Pyynikin suuntiin. Asiantuntijoiden mukaan tämä puistoakseli tulee säilyttää ja sitä tulee jatkossa vahvistaa.

Parhaillaan valmisteilla oleva Tampereen kansallisen kaupunkipuiston hanke antaa tähän hyvät mahdollisuudet. Ongelmana kuitenkin on kaupunginhallituksen keväällä tekemä rajaus, jossa Eteläpuiston ylätasanteen kohtalo jätetään myöhemmin ratkaistavaksi.

Rakennetaanko ylätasanteelle kerrostaloja vai jätetäänkö se puistoksi, selviäisi vasta vuosien päästä, kun alueen kaavoitustyö jatkuu.

Kaupunginhallituksen kansallisen kaupunkipuiston ehdotus ei täytä ympäristöministeriön asettamia sisällöllisiä eikä jatkuvuuden kriteereitä.

Ensinnäkään sen rajauksessa ei oteta huomioon Eteläpuiston asemakaavallista ja puistohistoriallista merkitystä. Hämeenpuiston eteläiseksi päätteeksi se otettiin jo 1800-luvun asemakaavoissa ja nykyinen muotopuutarha sai muotonsa 1920-luvun lopulla.

Eteläpuiston ylätasannetta pidetään Tampereen kaupungin omissakin selvityksissä olennaisena osana puistojen verkostoa ja sen tärkeänä solmukohtana. Kaupunginhallituksen ehdotuksessa ylätasanteesta säilyisi varmuudella vain vähäinen osa.

Toiseksi kansallisen kaupunkipuiston eheyden ja jatkuvuuden kannalta on olennaista, että väljä, puistomainen kävely-yhteys Hämeenpuistosta Eteläpuiston ylätasanteen kautta Pyynikin suuntaan säilyy nykyisellään. Tämä yhteys katkeaisi tai muuttuisi radikaalisti, mikäli Eteläpuiston ylätasanteelle sallittaisiin kerrostalojen rakentaminen. Eheyden puutteellisuuden myöntää kaupunginhallituskin omissa asiakirjoissaan. Näitä puutteita ei kuitenkaan voi jättää korjattaviksi vasta tulevina vuosina, vaan ne on ratkaistava ennen kansallisen kaupunkipuiston hakemuksen jättämistä.

Viime aikoina monet valtuustoryhmät ovat lisäksi esittäneet kantanaan, ettei Eteläpuistokadun eteläpuolelle tule rakentaa kerrostaloja, vaan koko puistoalue on säilytettävä. Ja kun laaja kansanliike ja ulkomaisten asiantuntijoiden työryhmä ovat samaa mieltä, asia on otettava uudelleen käsiteltäväksi kansallista kaupunkipuistoa valmistelevassa työryhmässä ja kaupunginhallituksessa. Rajausta on muutettava niin, että koko Eteläpuisto ylä- ja alatasanteineen liitetään kansalliseen kaupunkipuistoon.

Mikäli Tampere haluaa olla esimerkiksi Kotkan veroinen puistojen kaupunki, ei Eteläpuistoa voi jättää kansallisen kaupunkipuiston ulkopuolelle. On kyse poliittisesta tahdosta: halutaanko Tampereen säilyvän ja kehittyvän puistojen kaupunkina.

Avoin kirje Tampereen kaupungin päättäjille

Kevään aikana useat valtuustoryhmät ovat tarkentaneet kantojansa Eteläpuiston tulevaisuuden suhteen. Kaikki valtuustoryhmät Kokoomusta lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet kannattavansa Eteläpuiston säilyttämistä ja kehittämistä puistona. Myös Kokoomuksen ryhmässä on säilyttämiselle kannatusta. Kaupunginvaltuuston ylivoimainen enemmistö on siis puiston säilyttämisen kannalla.

Tässä valossa onkin perin outoa, että kaupunginhallitus päätti yksimielisesti 11.5.2020 Tampereen kansallisen kaupunkipuiston rajauksesta niin, että historiallisesti, maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta arvokkaasta puiston ylätasanteesta suurin osa rajattiin kokonaan kaupunkipuiston ulkopuolelle. Vain Hämeenpuiston levyinen kaista ylätasanteesta sekä alatasanne osoitettiin ”muutosalueeksi”. Termiä ei lakikaan tunne eikä sen merkityksestä ole käsitystä. Rajauksen on avoimesti myönnetty perustuvan vuoden 2017 tehorakentamista tähtäävään kaavaehdotukseen, joka tuli samana keväänä hylätyksi pormestariohjelmassa. Kaupunginhallitus uudisti tämän pormestariohjelman linjauksen marraskuussa 2019 ja vakuutti, että se ohjaa jatkossakin Eteläpuistovalmistelua. Ei näytä ohjanneen kaupunkipuistorajauksen valmistelua.

Kaupunginhallituksessa ajettiin toukokuussa läpi päätös, joka on jyrkässä ristiriidassa valtuuston ylivoimaisen enemmistön ilmaisemaan kantaan nähden. Päätöstä pohjusti hankkeen ohjausryhmän linjaus helmikuulta 2020. Ohjasryhmän muistio oli perusteetta ja lainvastaisesti salattu. Kun kaupunginhallituksen esityslista julkistettiin kokousmaanantaita edeltävän torstain iltapäivänä, vakavalle ja perustellulle kansalaiskeskustelulle ei jäänyt sijaa. Miksi muistio salattiin, jos ei juuri avoimen keskustelun estämiseksi?

Kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotus oli nähtävillä syksyllä 2019, jolloin siitä jätettiin 326 mielipidettä. Määrällisesti suurin vaatimusten kohde oli Eteläpuiston liittäminen kokonaisuudessaan kaupunkipuistoon. Kaupunginhallituksen esityslistassa nämä vaatimukset perusteluineen sivuutettiin maininnatta. Hallintolain mukaan viranomaisen päätös tulee perustella. Miksi muutosvaatimuksiin ei suostuttu, ei perusteltu sanallakaan. Myös syksyllä 2019 pidetyn asukastilaisuuden muistio salattiin kaupunginhallitukselta ja julkisuudelta. Kertomatta jätettiin, että sekä ELY-keskus että maakuntamuseo ovat katsoneet, että Eteläpuisto tulisi säilyttää puistona. Päätös on kiistatta lain ja hyvän hallintotavan vastainen.

Tähän kyseenalaiseen menettelyyn yritettiin kiinnittää kohtuuttoman lyhyeksi jätettynä reagointiaikana valmistelijoiden ja päättäjien huomio. Näkemystä ei edes yritetty kiistää – se sivuutettiin vaikenemalla.

Avoimeksi jää vakavia kysymyksiä, joihin ainakin 16 102 Eteläpuisto-adressin allekirjoittajaa kaipaavat vastausta:

  • Mikä on se motiivi, joka teetättää päätöksiä, jotka ovat selvässä ristiriidassa kaupunginvaltuuston ylivoimaisen enemmistön julkislausuttuun tahtoon nähden?
  • Mitä kertoo Tampereen laillisuuskulttuurista se, että hyvän hallintotavan ja osin lakien vastaisella menettelyllä Eteläpuiston kohdalla näyttää olevan viranhaltija- ja luottamushenkilöjohdon hiljainen hyväksyntä?
  • Mitä kertoo Tampereen päätöksentekokyvystä se, että Eteläpuiston kohtalo on aiemmista sopimuksista, lupauksista ja päätöksistä huolimatta edelleen vailla konkreettisia ratkaisuja?
  • Keväällä saattaa tulla jo historian toiset Eteläpuistovaalit. Eikö tässä tilanteessa olisi jo syytä antaa tilaa muille isoille, haastaville ja kohtalokkaille kysymyksille, joita Tampereellakin riittää?

Jos sitoutuminen Eteläpuiston säilyttämiseen ja kehittämiseen viher- ja virkistysalueena on todellista, nyt on viimeinen hetki arvioida rajauspäätös uudestaan. Jos väitetään, että nyt on jo myöhäistä, ei puhuta totta. Kaupunkipuistohakemus ja siihen liittyvä hoito- ja käyttösuunnitelma pitäisi jättää ympäristöministeriölle tämän vuoden aikana. Nyt on kiire, mutta ei vielä myöhäistä. Jos säätöä aikatauluun tarvitaan, ympäristöministeriö on varmaan osaltaan valmis joustamaan, kun perusteena on Eteläpuiston liittäminen kaupunkipuistoon. Vankempaa perustetta on vaikea kuvitella.

Tampere on hakemassa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Uskottavuutta antaisi, jos kaupunki tunnustaisi historiansa, juurensa ja aidot vahvuutensa näkemällä yli satavuotiaan Eteläpuiston säilyttämisen ja kehittämisen arvoiseksi. Myös teoissa, ei vain vielä lunastamattomissa lupauksissa. Näin Tampere liittyisi muiden koti- ja ulkomaisten kaupunkien joukkoon, jotka ovat ymmärtäneet puistojen ja lähiluonnon merkityksen. Näin tuettaisiin nykyisten ja tulevien asukkaiden ymmärrystä ympäristön moninaisuudesta. Näin edistettäisiin yhteyksien syntymistä niiden muiden kaupunkien kanssa, joissa kaupunkipuistojen merkitys on jo oivallettu.

Tehdään puistoista ja lähiluonnosta yksi eurooppalaisia kaupunkeja yhdistävä teema! Ollaan ylpeitä siitä, mitä meillä on, ja rakennetaan sen pohjalle oikeaa kulttuurikaupunkia.

Ratkaisun avaimet ovat nyt valitsemillamme päättäjillä. Kaupunkilaiset on pelattu valmistelusta ulos, vaikka kansallisen kaupunkipuiston kohdalla pitäisi osallistavuuden olla keskeistä.

Vielä kerran vetoamme Teihin: pyydämme avaamaan kansallisen kaupunkipuiston rajauskeskustelun sekä liittämään Eteläpuiston, Tampereen viherverkoston helmen ja solmukohdan, kansalliseen kaupunkipuistoon kokonaisena ja ilman epämääräistä, perustelematonta muutosalue-merkintää.

Tampere 4.9.2020

Eläköön Eteläpuisto ry

Rauli Virta         puheenjohtaja                        

Eeva Leino         varapuheenjohtaja

Vieraskynä

 

Tapasin Eteläpuiston suojelijoita

Katja Pellini

Tapasin kaksi Eteläpuisto-aktivistia Tampereen kirjastossa kauniina päivänä, jolloin aurinko paistoi sisään suurten ikkunoiden läpi. Kevään saapumisesta ilmoittava valo oli kumminkin myös täynnä sen hetken painoa. Keskusteluun hiipi menneisyyden vivahteita ja tulevaisuuden toiveita, joita ei näy tavallisessa arkipäivässä. Maaliskuun 13. maailmanlaajuinen koronaepidemia oli vasta matkalla Tampereelle. Pandemian siemenet olivat sillä hetkellä alkaneet itää kaupunkilaisten kollektiivisessa tietoisuudessa.

”Kasvava kaupunki tarvitsee tiheää rakentamista; ihmiset tarvitsevat taloja ja kaupunki tarvitsee ihmisiä. On ympäristöystävällistä rakentaa kompakteja kaupunkeja. Korkeat rakennukset ovat edistyksen symboli!” Tämä tarina on hallinnut keskustelua Tampereella viimeiset kymmenen vuotta. Tarinan vaihtoehto on kuitenkin alkanut itää, hitaasti mutta päättäväisesti.

Eteläpuisto on Tampereen vanhin puisto. Se on myös hiljainen taistelukenttä, joka on merkitty viivoina arkkitehtien piirustuksiin ja karttoihin, ja näkyy lauseina kaupunkisuunnitteluasiakirjoissa ja tuomioistuimen päätöksissä. 

Saan tapaamisessa aktivisteilta listan päätöksistä ja muutoksista, tarkkaan kirjattuja tapahtumia aikajärjestyksessä, jotka kertovat hiljaisesta tavoitteesta suojella ja kehittää puistoa puistona. Eteläpuisto-aktivisteilla on näkemys puiston suuresta arvosta. Puisto on korvaamatonta maisemahistoriaa, joka pitää säilyttää. Puisto ansaitsee tulevaisuuden.

Näiden aktivistien tietä eivät viitoita kirjavat banderollit tai räikeät iskulauseet. He  seuraavat tilannetta valppaina ja ovat valmiina, kun tarvitaan toimia.

Heidän tarinansa kertoo määrätietoisuudesta, ystävyydestä ja sinnikkyydestä. Ensin kuulen Aamulehdessä vuonna 2015 julkaistusta osoittelevasta huomautuksesta ”yliaktiivisista eläkeläisistä”. Tämä huonosti valittu kommentti herätti silloin pahennusta, tuoden lisää aktivisteja mukaan toimintaan.

Seuraavaksi keskustelemme vuoden 2017 kuntavaaleista. Ennen vaaleja aktivistit merkitsivät nauhoilla puut, jotka oli suunnitelmassa tuomittu hävitettäväksi, tuoden esille arkkitehtien piirustusten takana olevan todellisuuden. Tämä havahdutti kaupunkilaiset, ja poliittinen keskustelu puiston kohtalosta heräsi. Aktivistit käynnistivät kampanjan sosiaalisessa mediassa, listaten kaikki muutosta kannattavat päättäjät. Useimmat poliitikot muuttivat mieltään ennen kevään 2017 vaaleja.

Olen yllättynyt siitä, että heidän tarmonsa ja tahtonsa on yhä korkealla, huolimatta lukuisista viivytyksistä puiston kokonaissuunnitelman valmistelussa ja toteutuksessa. Ystävyys on yhdistänyt heidät, mutta menneisyyden viisaus on antanut heille voimaa jatkaa. He ovat tarpeeksi vanhoja muistaakseen, että samanlaisia ​​taisteluita on voitettu myös ennen heitä, jopa tässä kaupungissa, jossa tahtotila historiallisesti merkittävien kohteiden suojeluun on usein heikko. He ovat päättäneet jatkaa, riippumatta siitä kuinka vanhoja he itse ovat, kun taistelu loppuu.

Puiston kohtalosta on kiistelty vuodesta 2014 lähtien. Tämä on ollut pitkä taistelu, mutta onni on ehkä kääntymässä uudelleen aktivistien puolelle. Viiveet ovat pitkittäneet rakennuspäätöksiä, ja aktivistit ovat saaneet lisää aikaa. Enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin on nyt heidän vaateidensa takana. Ryhmä antoi 25. marraskuuta 2019 kaupunginvaltuustolle osoitetun vetoomuksen, jossa oli 16 102 allekirjoitusta puiston säilyttämiseksi.

Globaalit kriisit ovat saaneet meidät pysähtymään. Äiti Maa on tuonut luonnon takaisin huomiomme keskipisteeseen – ei valloitettavana luonnonvarana, vaan elinehtona, joka vaati kunnioituksemme.

Eteläpuisto-aktivistit tietävät, että kaupungin historiassa keskeisen paikan menettäminen merkitsisi sen tuleville sukupolville tekemän lupauksen kadottamista. He tietävät, että tarvitsemme kaupunkeja, jotka kasvavat ympäristönsä ja historiansa ympärille, eivät niiden päälle. Jos rakennamme kaupunkeja, jotka vieraannuttavat meidät ympäristöstämme, emme voi sopia rauhaa luonnon kanssa. On aika kunnioittaa Eteläpuistoa, kaupungin vihreää sydäntä.

Viite:  ”Resistance – Eteläpuisto activists’ plight for a better future” linkki alkuperäiseen blogiin: https://interrogativa.home.blog/

 

Ilahduttavaa myötätuulta – missä teot?

toukokuu -15 196 (1)

Viime aikoina Eteläpuiston säilyttäminen ja kehittäminen kaupunkilaisten yhteisenä virkistysalueena on saanut näkyvää tukea useasta valtuustoryhmästä. Tälle kannalle ovat aiemmin tai tänä keväänä ilmoittautuneet Sosialidemokraatit, Vihreät, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset, Kristilliset, Vaihtoehto Tampere, Tampereen Puolesta ja ainakin osa Keskustan valtuustoryhmästä. Suurista ryhmistä vain Kokoomus ei ole ottanut asiaan selvää kantaa, vaikka senkin piiristä puheenvuoroja puiston puolesta on ilahduttavasti kuultu.

Kysymyksiä toisaalta herättää, että vaikka puiston säilyttämisellä on näinkin vankka kannatus, niin vasta 11.5.2020 kaupunginhallituksella hyväksytettiin Tampereen kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotus, johon Eteläpuisto ei sisälly. Historiallisesti arvokkaasta ylätasanteesta suurin osa jätettiin kokonaan rajauksen ulkopuolelle. Vain kapea kaista ylätasanteesta ja rantavyöhyke osoitettiin merkitykseltään hämäräksi jääneeksi ”muutosalueeksi”, jota termiä lakikaan ei edes tunne. On vaikea ymmärtää ratkaisua, joka näyttää sotivan valtuuston selvän enemmistön näkemystä vastaan. Yhtä vaikea on ymmärtää, miksi rajausehdotuksen sisältö tietoisesti ja tarkoituksella salattiin kolmen kuukauden ajan niin, ettei julkiselle keskustelulle asiasta jäänyt aikaa eikä sijaa.

Oli esitetty toiveita asian käsittelystä myös kaupunginvaltuuston iltakoulussa. Asia oli kuulemma liian suuri etäkokouksessa käsiteltäväksi. Tämä ”liian” suuri asia ei tule siis ilmeisesti lainkaan valtuuston pohdittavaksi. Kaupunkipuistohakemuksen valmistelu jatkuu ja se tulee kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi loppuvuodesta. Tuolloin ei rajaukseen voitane enää palata vaarantamatta koko hankkeen aikataulua.

Kevään mittaan on myös esitetty lukuisia perusteltuja ehdotuksia Eteläpuiston kehittämiseksi viher- ja virkistysalueena. Jotta asiassa voidaan edetä, alueelle tulee tehdä uusi kokonaissuunnitelma, joka mahdollistaa kehittämisen vaiheittain pysyvin, kestävin ja laadukkain ratkaisuin. Kun tästä tavoitteesta tuntuu vallitsevan laaja yksituumaisuus, ihmetyttää, että joku taho tai syy voi edelleen estää kolme vuotta sitten pormestariohjelmassa sovitun asian toteutumisen.

Kaupunginhallituksella hyväksytettiin 25.5.2020 vastaus Eläköön Eteläpuisto ry:n kuntalaisaloitteeseen. Sekä Eteläpuiston liittäminen kokonaan kansalliseen kaupunkipuistoon että uuden suunnitelman laatiminen torpattiin ympäripyörein sanankääntein ottamatta kuitenkaan sanallakaan kantaa aloitteen perusteluihin tai esittämättä ensimmäistäkään perustelua nuivalle ratkaisulle.

Kansalaisliike ei voi asiaa saada käyntiin. Eväät siihen on vain päättäjillä, jotka olemme valinneet kaupunkiamme johtamaan. Vai kätkeytyykö todellinen valta jonnekin byrokratian tuntemattomiin uumeniin?

Muuttuvatko lupaukset teoiksi – ja jos eivät, miksi?

LINKKEJÄ:
Sosialidemokraattien kannanotto
Vasemmistoliiton kannanotto
Perussuomalaisten kannanotto
Vihreiden kannanotto

Aika ja kansanliike pelastivat Eteläpuiston asunnoilta?

Näin uutisoi YLE Tampere 19.5.2020. Päätelmä perustui valtuustoryhmien vetäjille tehtyyn sähköpostikyselyyn.

Eteläpuisto on ”pelastettu” aiemmin jo neljä kertaa:

  • Aamulehden vaalipaneelissa 5.4.2017 jokaisen ryhmän edustaja lupasi, ettei tuolloin vireillä ollutta asemakaavaa viedä sellaisenaan hyväksyntään. ”Vaalit pelastivat Eteläpuiston” (Aamulehti).
  • Pormestariohjemassa kesäkuussa 2017 luvattiin: ”Eteläosaan tehdään uusi suunnitelma, jossa säilytetään nykyinen rantaviiva, kevennetään rakentamista ja säilytetään puistomainen virkistyskäyttö.”
  • Pormestariohjelman päivitys syyskuussa 2019: ei muutosta Eteläpuistolinjaukseen.
  • Kaupunginhallitus 25.11.2019: Kaupunginhallitus uudisti yksimielisesti pormestariohjelman linjauksen. ”Tämä näkemys ohjaa jatkossakin tehtävää Eteläpuistovalmistelua.”

YLE Tampereen saamat vastaukset osoittavat jonkinlaista liikehdintää puiston säilyttämisen suuntaan. Edelleen kuitenkin näkyy lupausten ympäripyöreys ja viittaukset ”uuteen suunnitelmaan”, joka kuitenkin aiotaan lykätä seuraavalle valtuustokaudelle – ja uuden pormestariohjelman aikaan.

Kernaasti uskoisi tämänkin kertaisiin lupauksiin ”viidennestä pelastuksesta”. Naiivia uskoa kuitenkin nakertaa pahoin se, että reilu viikko sitten kaupunginhallitus hyväksyi – jälleen yksimielisesti – Tampereen kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotuksen. Siinä asemakaavahistoriallisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti tärkeä Eteläpuiston ylätasanne oli rajattu kokonaan kaupunkipuiston ulkopuolelle. Vain kapea kaista ylätasanteesta sekä ranta-alue on osoitettu hämäräksi jääneellä ”muutosalue”-merkinnällä.

Syyskuussa 2019 jätettiin kaupunkipuiston rajausehdotuksesta kaikkiaan 461 kannanottoa. Näistä valtaosa koski Eteläpuiston liittämistä kansalliseen kaupunkipuistoon. Näiden esitysten perustelut oli jätetty pois kaupunginhallituksen kokousaineistosta. Perusteluja sille, miksi nämä lukuisat vaatimukset tuli hylätä, ei myöskään esitetty. Hallintolain mukaan päätökset on perusteltava. Kaupunginhallituksen päätös ei näin täytä laillisuuden vaatimusta. Näin on ilmeisesti rohjettu menetellä, koska päätöksestä ei voi tehdä oikaisuvaatimusta eikä valitusta.

Kuulemismenettely on siis ollut vain välttämätön muodollisuus ilman tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta. Palautetta ei ole asiallisesti ottaen käsitelty lainkaan. Tätä epäiltiin jo kaupungin järjestämässä yleisötilaisuudessa 4.9.2019. Tämän tilaisuuden muistiokaan ei ole kahdeksan kuukauden ajassa valmistunut julkistettavaan kuntoon – tai jos on, se on salattu. Miksi näin, jää arvailtavaksi.

Jälkikäteen on esitetty, että Eteläpuiston muutosaluerajaus on tarkoituksella tehty yleispiirteiseksi. Tosiasiassa se vastaa tarkoin pormestariohjelmassa hylätyksi tulleen kaavaehdotuksen ratkaisua. Yleisötilaisuudessa 4.9.2919 myönnettiin, että juuri näin on tarkoitettu.

On myös esitetty, että Eteläpuiston ja Viinikanlahden muutosaluerajaukset on tehty samoin perustein. Ei voi olla perusteltua, että historiallisesti arvokkaan yli satavuotiaan puiston ja käytöstä poistuvan jätevedenpuhdistamon aluetta yritetään rinnastaa samoin periaattein käsiteltäviksi.

Valtuustoryhmissä on myös levitetty käsitystä, ettei Eteläpuistoa voi ottaa mukaan kansalliseen kaupunkipuistoon, kun ei ole sen pysyvyyden varmistavaa asemakaavaa. Väite on totuudenvastainen: koko Eteläpuisto on tällä hetkellä voimassa olevassa asemakaavassa viher- tai virkistysaluetta.

Tämän perin kyseenalaisin menoin syntyneen rajauspäätöksen jälkeen uusien lupausten uskottavuus on koetteilla.

Jos kannat ovat todella nyt kuullun kaltaisia, Eteläpuiston olisi pitänyt tulla heittämällä kokonaan kansalliseen kaupunkipuistoon. Kaupunginhallitus on rajauspäätöksensä tehnyt, ja se voi sen myös korjata. Valtuuston ratkaistavaksi asia ei päädy, koska hallitus päättää hakemuksen jättämisestä ympäristöministeriöön. Uudelleen arvioinnin paikka on nyt, koska hakemuksen valmistelu etenee. Tämä antaisi lupauksille kauan kaivattua uskottavuutta.

Pormestariohjelmassa luvatun uuden suunnitelman laatimisen esteeksi on kerrottu, että sanamuotojen pyöreyden takia poliittista konsensusta sen tulkinnasta ei ole. Jos edelleen tarjoillaan yhtä ympäripyöreitä lupauksia, meillä on oikeus vihdoinkin odottaa konkretiaa. Jo äänestäjien kuluttajansuoja edellyttää tätä. Jos nyt reippaasti tehdään uusi suunnitelma, kaupunkipuistohakemus voi perustua tutkittuun ja harkittuun rajaukseen. Nähdään, mistä ollaan yhtä mieltä, mistä ei. Tiedetään oikeasti, mitä lupaukset tarkoittavat. Lupausten lunastamisen aika on juuri nyt. Näin voitaisiin jatkaa Eteläpuiston kehittämistä pysyvin, kestävin ja laadukkain ratkaisuin. Aikaa suunnitelman tekemiseen on, mutta ei enää hetkeäkään hukattavaksi, kun jo kolme vuotta on viivytelty.

Näin menetellen kuntavaaleissa voidaan keskittyä Pekka Salmea siteeraten ”muihin tärkeisiin ja isoihin teemoihin”. Se, että Tampere kompastelee kahdet vaalit peräkkäin Eteläpuiston kohtaloa kipuillen, ei ole oikean kulttuurikaupungin arvon mukaista. Demarit ja vasemmistoliitto ovat ainakin näin ennen vaaleja ilmaisseet julkisesti kantansa. Kokoomukselta ja etenkin Vihreiltä odottaisi selkeämpää linjaa. Nyt on tekojen, ei puheiden aika!

On perin ikävää joutua toistuvasti puuttumaan yhteisten pelisääntöjen vastaisiin menettelyihin. Mielellään edistäisi asiaa positiivisin ja rakentavin argumentein. Ei ole kuitenkaan kohtuullista odottaa, että kansalaiset jatkuvasti katsovat läpi sormien epäreiluin säännöin pelaamista. Ei ole lapsen vika, jos keisarilla ei ole vaatteita. Ei ole kansalaisten vika, jos laillisuus ja hyvän hallinnon periaatteet kovin usein pääsevät unohtumaan.

Eläköön Eteläpuisto ry:n kuntalaisaloite Eteläpuiston säilyttämisestä, kehittämisestä ja liittämisestä kansalliseen kaupunkipuistoon on kaupunginhallituksen käsiteltävänä maanantaina 25.5.2020. Rajauskeskustelun avaamisen ei pitäisi olla ylivoimaista. Laaja kansanliike Eteläpuiston puolesta odottaa.

Linkki kaupunginhallituksen rajauspäätökseen

Kaupunginhallituksen hämmentävä vastaus kuntalaisaloitteeseen

Outo kaupunkipuistorajaus

Kaupunkipuistorajaus – kaupungilla ketunhäntä molemmissa kainaloissa

P1750581A

Kaupunginhallituksen listalla 11.5.2020 on kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotus. Ehdotus oli nähtävillä syyskuussa 2019. Eniten palautetta ja muutosehdotuksia tuli Eteläpuistosta, joka ei sisältynyt kaupunkipuistorajaukseen. Historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaimmasta ylätasanteesta vain kapea riekale sekä ranta-alue oli osoitettu oudolla muutosalue-merkinnällä, jota lakikaan ei tunne. Kaupunki on myöntänyt, että rajausehdotus perustuu puiston tehorakentamiseen tähdänneeseen asemakaavaehdotukseen, joka hylättiin pormestariohjelmassa 2017.

Hankkeen ohjausryhmä käsitteli rajausta 6.2.2020. Kokouksen muistio on perusteetta ja lainvastaisesti salattu. Epäiltävissä oli, ettei asiasta haluta sallia julkista keskustelua ennen päätöksentekoa. Kun maanantain kokouksen esityslista tulee julkiseksi torstaina iltapäivällä, vakavalle ja perustellulle kansalaiskeskustelulle ei jää sijaa. Näinhän nyt on juuri käymässä.

Esityslistalla ei lainkaan käsitellä Eteläpuistoa koskevia mielipiteitä ja muutosehdotuksia perusteluineen. Esityslistan liitteestä, joka koskee saatua palautetta, Eteläpuisto puuttuu kokonaan. Eniten palautetta saanut kohde on siis sivuutettu tyystin! Tällaista kuntalaisten kuulemista!

Esityslistalla jää kertomatta myös, että sekä ELY-keskus että maakuntamuseo ovat katsoneet, että Eteläpuisto tulisi säilyttää puistona.

Kaupunginhallituksessa oli 6.4.2020 esillä Eläköön Eteläpuisto ry:n kansalaisadressiin perustuva kuntalaisaloite. Aloite jäi kuitenkin käsittelemättä mm. siltä osin, kun vaadittiin Eteläpuiston liittämistä kokonaisuudessaan kansalliseen kaupunkipuistoon. Tämä vaatimus perusteluineen salattiin läpinäkyvällä hallinnollisella kikkailulla kaupunginhallitukselta.

Kaupunginhallitukselta on tietoisesti ja tarkoituksella salattu lukuisia ratkaisun kannalta olennaisia seikkoja. Voidaan syystä kysyä, hyväksyvätkö päättäjät näin ilmeisen vilpillisen, tarkoitushakuisen ja hyvää hallintotapaa väheksyvän menettelyn?

Näinkö kaupunki haluaa lupauksista huolimatta säilyttää vapaat kädet Eteläpuiston tehorakentamiseen tulevaisuudessa?

Kuntalaisaloite

Selvityspyyntö kuntalaisaloitteen käsittelystä

 

Kaupunginhallitukselta hämmentävä vastaus kuntalaisaloitteeseen

kesäkuu -17 135

Eläköön Eteläpuisto ry jätti 25.11.2019 kuntalaisaloitteen Eteläpuiston säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkipuistona. Samana päivänä jätettiin kaupunginvaltuustolle asiaa koskeva adressi, jossa tuolloin oli 16 102 allekirjoitusta. Adressiteksti oli kuntalaisaloitteen liitteenä.

Kuntalaisaloitetta käsiteltiin kaupunginhallituksen kokouksessa 6.4.2020. Kaupunginhallitus päätti antaa aloitteeseen pykälän perustelutekstin mukaisen vastauksen. Tämän monipolvisen ja vaikeatulkintaisen vastauksen voisi tiivistetysti kiteyttää: ”Eteläpuiston asemakaavoitus on keskeytetty eikä aluetta koskevasta suunnitelmaratkaisusta päättäminen ole ajankohtaista.” 

Hämmentävää asiassa on, ettei varsinaiseen aloitteeseen vastata tai edes viitata sanallakaan. Esityslistan liitteenä oli vain adressin teksti, joka siis oli aloitteen liite. Kaupunginhallitus ei siis vastannut aloitteeseen vaan sen liitteeseen. Varsinainen aloite käytännössä salattiin kaupunginhallitukselta. Menettely on kiistatta hyvän hallintotavan vastainen.

Aloitteessa esitettiin muun ohella:

Eläköön Eteläpuisto ry esittää kuntalain 23 §:n mukaisena kuntalaisaloitteena, että Tampereen Eteläpuisto on säilytettävä kaupunkipuistona, ja sitä on uudistettava tamperelaisille avoimena virkistysalueena.  

Tämän turvaamiseksi esitämme, että:

  1. Tampereen kaupunki toteuttaa viimein 2.6.2017 allekirjoitetussa pormestariohjelmassa annetun lupauksen ja sopimuksen, jonka mukaan aiemmin nähtävillä pidetyn asemakaavaehdotuksen ratkaisusta Eteläpuiston osalta luovutaan ja puiston alueelle tehdään uusi suunnitelma, jossa säilytetään nykyinen rantaviiva, kevennetään rakentamista ja säilytetään puistomainen virkistyskäyttö.
  2. Eteläpuiston liitetään kokonaisuudessaan vireillä olevan Tampereen kansallisen kaupunkipuiston aluerajaukseen. 

(Linkki kuntalaisaloitteeseen)

(Linkki kaupunginhallituksen päätökseen)

Näihin esityksiin perusteluineen ei siis saatu vastausta. On vaikea ymmärtää, mikä ajatus on menettelyn takana. Kuvitellaanko, että kaupunkilaiset oikopäätä hyväksyvät selvästi virheellisen, ellei jopa vilpillisen menettelyn? Hyvä kysymys on, hyväksyvätkö päättäjät tämän. Ovatko äänestäjät antaneet valtuudet moiseen?

Epäilyjä menettelyn todellisesta tarkoituksesta syventää se, että kaupunki on vastoin aiempaa linjaustaan kieltäytynyt luovuttamasta Tampereen kansallisen kaupunkipuiston ohjausryhmän 6.2.2020 kokousmuistiota . Kaupunki myöntää, ettei muistio ole salassapidettävä, mutta kuitenkin salaa sen. Perustuslainkin edellyttämää välttämätöntä syytä salaamiselle ei ole haluttu tai voitu esittää. Ei myöskään perustetta linjan muuttumiselle juuri sen kokouksen kohdalla, jossa käsiteltiin kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotuksesta syksyllä 2019 saatua runsasta kansalaispalautetta.

Kansallinen kaupunkipuiston rajaus lienee tulossa lähiaikoina kaupunginhallituksen käsittelyyn. Ainakin tältä osin suunnitteluratkaisuista päättäminen Eteläpuiston kohdalla on kovikin ajankohtainen – toisin kuin kuntalaisaloitteeseen annetussa vastauksessa väitetään.

Kaupunginhallitus uudisti 25.11.2019 pormestariohjelman Eteläpuistoa koskevat linjaukset. Samalla todettiin: ”Tämä näkemys ohjaa jatkossakin tehtävää Eteläpuistovalmistelua.”  

Huolestuneina odotamme, ovatko virkakunta ja päättäjät aidosti sitoutuneet tähänkään lupaukseen. Näyttöjä odotellaan.

 

Eteläpuisto – tilannekatsaus vuoden 2020 alkaessa

Keskustan yleiskaavamääräys

 

Kaupunginhallitus uudisti pormestariohjelman lupaukset

Kaupunginvaltuustolle luovutettiin marraskuussa kaikkiaan 16 102 allekirjoitusta käsittävä adressi Eteläpuiston säilyttämisen puolesta. Samalla jätettiin asiaa koskeva kuntalaisaloite, jossa esitettiin myös koko Eteläpuiston liittämistä tulevaan Tampereen kansalliseen kaupunkipuistoon.

Tilaisuudessa pormestari Lauri Lyly esitti kaupunginhallituksen vasta hyväksymän kaavoitusohjelmaan 2020-2024 liittyvän päätöksen:

  • Kaupunginhallituksen 13.5.2019 tekemän keskustan kehittämisohjelman linjauksen mukaisesti Viinikanlahden uuden kaupunginosan kehittäminen toteutetaan pääosin ennen Eteläpuiston toteutusta. Nalkalan alueen, De Gamlas Hemin ja kulkutautisairaalan kortteleita voidaan kehittää samanaikaisesti Viinikanlahden alueen kanssa.
  • Eteläpuiston ranta-alueen asemakaavoitusta ei tehdä asemakaavoitusohjelman vuosina 2020-2024.
  • Lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että pormestariohjelman mukaisesti ”Eteläosaan tehdään uusi suunnitelma, jossa säilytetään nykyinen rantaviiva, kevennetään rakentamista ja säilytetään puistomainen virkistyskäyttö”. Tämä näkemys ohjaa jatkossakin tehtävää Eteläpuistovalmistelua.

Aiempi linjaus on nyt vahvistettu kaupunginhallituksen päätöksellä. Uutta on lisäys, jonka mukaan linjaus ohjaa jatkossakin Eteläpuistoa koskevaa valmistelua. Tarkoitus lienee vakuuttaa, että linjaus pitää vaikka kaavoitus lykkääntyy pitkälle 2020-luvulle. Päätös ei tietysti sido tulevia päättäjiä kuin enintään moraalisesti. Olisikin tärkeää saada ensimmäinen näyttö siitä, että edes nykyinen hallitus on siihen sitoutunut.

Kansallisen kaupunkipuiston rajauksessa näytön paikka

Syyskuussa 2019 esillä ollut Tampereen kansallisen kaupunkipuiston rajausehdotus oli selvässä ristiriidassa pormestariohjelman linjaukseen nähden. Siinä Eteläpuiston arvokkaasta ylätasanteen yli 100-vuotiaasta puistosta pääosa oli rajattu kokonaan kaupunkipuiston ulkopuolelle. Loppuosa oli merkitty oudolla muutosalue-merkinnällä, jonka merkitys jäi hämäräksi. Myönnettiin avoimesti, että rajausehdotus perustui jo hylätyksi tulleen asemakaavan ratkaisuun, jossa koko nykyinen puisto hävitettäisiin ja mäki tasattaisiin rakennusmaaksi.

Ehdotus herätti vilkasta keskustelu ja siitä jätettiin 326 kannanottoa. Kaupunginhallituksen piti antaa palautteen perusteella jatko-ohjeistusta jo viime vuoden puolella. Uusimman tiedon mukaan asia on esillä hankkeen ohjausryhmässä 6.2.2020. Ohjausryhmä päättää, käsitelläänkö asiaa lainkaan kaupunginhallituksessa ja järjestetäänkö asiassa toivottua valtuuston iltakoulua.

Ohjausryhmä, jolla ei ole mitään muodollista päätösvaltaa, saa siis ratkaista, onko kaupunkilaisten kannanotoilla mitään painoarvoa ja onko valtuutetuilla asiassa sanan sijaa.

Luvattu uusi suunnitelma

Keskustan yleiskaava edellyttää, että alueen maankäytön ratkaisujen pohjana tulee olla yleispiirteinen kokonaistarkastelu. Kun De Gamlas Hemin ja kulkutautisairaalan kortteleita aiotaan tiivistää rakentamalla jo tällä ohjelmakaudella, koko aluetta koskeva kokonaissuunnitelma on siis tarpeen jo asemakaavoituksen pohjaksi. Tämä vastaisi juuri sitä luvattua uutta suunnitelma. On selvää, ettei jo hylätyksi tullut asemakaavaehdotus käy tällaiseksi suunnitelmaksi

Suunnitelma tarvitaan myös perustellun ja laajasti hyväksyttävän kaupunkipuistorajauksen pohjaksi. Se tarvitaan myös, jotta puistoa voidaan kehittää punnitun kokonaiskuvan pohjalta laadukkain, kestävin sekä alueen sijainnin ja arvon mukaisin toimin. Kehittäminen ei voi jatkossa edetä yksittäisten, tilapäisten ja esteettisesti köykäisin ratkaisuin.

Suunnitelma mahdollistaisi asemakaavoituksen etenemisen vaiheittain. Tämä olisi myös kunniallinen päätös vuosien mittaiselle epävarmuuden ja epäluottamuksen kaudelle.

Ratkaisu puiston säilyttämisestä ja kehittämisestä antaisi Tampereen kulttuuripääkaupunkihankkelle uskottavuutta. Se myös mahdollistaisi, että kulttuuripääkaupunkivuonna 2026 Eteläpuisto olisi kokonaisena tamperelaisten ylpeydenaihe – laadukas, monipuolinen, historiaansa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta kunnioittava kaupunkilaisten yhteinen olohuone.

Selitykset sille, ettei luvattua uutta suunnitelmaa ole edes aloitettu, ovat vaihdelleet. Viimeisin perustelu saatiin syksyllä 2019: poliittista konsensusta suunnitelman taakse ei löytyisi. Kaupunginhallituksen yksimielisen päätöksen jälkeen tämäkin viimeisin este on nyt poistunut.

Puistoa kehitettävä puistona

Eteläpuisto sekä De Gamlas Hemin, kulkutautisairaalan ja Klingendahlin korttelit on yleiskaavassa osoitettu keskustatoimintojen ja virkistyksen sekoittuneeksi alueeksi. Kaupunginhallitus on lausunut korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että alueesta puolet kehitetään julkisen virkistyskäytön ehdoilla. Tämä tarkoittaisi, ettei puistoalueelle voitaisi eikä olisi edes tarkoitus osoittaa merkittävästi rakentamista. Tämä ei ehkä ollut koko totuus asiassa, mutta näin on kaupunginhallitus yksimielisesti 2.5.2017 esittänyt ja KHO on tähän uskonut. Kaupunkilaisillakin on oikeutettu peruste tukeutua tähän lausumaan. Suurimmasta kiistakysymyksestä ei näin pitäisi enää olla epätietoisuutta: puistoa kehitetään puistona, ei tulevana rakennusmaana. Kaupunginhallituksen päätös tukee tätä näkemystä.

Ajatukset Eteläpuistosta rakennusmaana on siis syytä unohtaa. Lähtöruutuun ei voida palata aina uudestaan ja uudestaan.

Miten jatkossa?

Odotamme valppaina kaupungin seuraavia askelia. Luontevin ja perustelluin ratkaisu olisi rajata koko Eteläpuisto kansalliseen kaupunkipuistoon. Jos tähän ei ole kanttia, rajauksen pohjaksi tulee esittää ajantasainen, tehtyjen linjausten mukainen yleispiirteinen suunnitelma. Muita ratkaisuja on vaikea perustella. Aika on käymässä vähiin. Vuosia jatkunut vitkuttelu voi pahimmillaan kaataa koko kaupunkipuistohankkeen.

Tarvitaan viimeinkin selvä linjaus luvatun uuden suunnitelman tavoitteista ja aikataulusta. Asiaa ei voi enää jättää roikkumaan hämärään tulevaisuuteen. Oikea kulttuurikaupunki ei toimi näin. Kulttuurikaupunkia ei voi teeskennellä – sitä joko ollaan tai sitten ei. Teot ratkaisevat.

Lupaukset on taas kerran uudistettu, lunastamisen hetket ovat käsillä. Päättäjillä on luottamuksen rakentamisen kannalta nyt ohittamaton näytön paikka.

Eteläpuiston säilyttäminen on tahdon asia.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑