Etsi

Pelastetaan Eteläpuisto!

Eläköön Eteläpuisto ry:n blogisivusto

Eteläpuiston puolesta!

Video:  Neljän vuodenajan puisto

Tämä blogi on Eteläpuiston ystävien äänenkannattaja. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan!

Julkaisemme ajankohtaista asiaa Eteläpuiston ystäviä kiinnostavista aiheista. Kerromme  suunnitelman etenemisestä.  Haastattelemme asiantuntevia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Pidämme tamperelaisia ajan tasalla päättäjien ja valtuutettujen suhtautumisesta Eteläpuistoon myös jatkossa.

Eteläpuiston puolesta avattu adressi on edelleen auki:    adressin Eteläpuiston puolesta

Allekirjoittaa kannattaa jokaisen, joka toivoo Eteläpuiston puiston säilyvän aitona puistona.

Adressin tämän hetkinen tuotos on luovutettu 20.11.2017 pormestari Lauri Lylylle. Allekirjoituksia kaikkiaan 8 258!

 


Mainokset
Featured post

Eteläpuiston kohtalonkysymyksiä 2

 

huhtikuu -18 135

”Tampere suunnittelee ja rakentaa” -tiedotteessa julkaistiin maaliskuussa lakisääteinen vuotuinen kaavoituskatsaus. Hämmennystä herätti erityisesti Eteläpuiston kohtalo. Pormestariohjelmassa luvatusta uudesta suunnitelmasta varsinaiselle puistoalueelle ei ohjelmassa löydy sanaakaan. ”Viiden tähden keskusta” -kehittämisohjelman kuvituksessa Eteläpuisto esitetään edelleen yhtenä keskeisenä rakennuskohteena. Tampereen kansallisen kaupunkipuiston hanketta luvataan viedä eteenpäin, ja Eteläpuiston kohta todetaan yhdeksi ratkaisuja vaativaksi kohdaksi.

Sekä pormestariohjelman linjaus, keskustan kehittämisohjelman päivittäminen että kansallisen kaupunkipuiston aluerajaus edellyttäisivät luvattua ”uutta suunnitelmaa”. Tilanteen selkiinnyttämiseksi pyysimme kaavoituksesta vastaavalta apulaispormestari Aleksi Jäntiltä vastausta avoimiin kysymyksiin ja lupasimme julkaista vastaukset blogisamme.

Apulaispormestari Aleksi Jäntin vastaukset Eläköön Eteläpuisto ry:n kysymyksiin:

1.                Kuka ja missä on päättänyt asemakaavatyön jäädyttämisestä vastoin pormestariohjelmaa?

Jäntti:   Pormestariohjelmassa ei ole mainittu Eteläpuiston kaavan aikataulusta mitään, joten sen etenemisessä ei ole toimittu pormestariohjelman vastaisesti. Minä, apulaispormestari Aleksi Jäntti olen omana kantanani selvästi ilmaissut kaavavalmistelulle, että käytettävissä olevat, rajalliset resurssit on ohjattava Eteläpuistosta Hiedanrannan suunnitteluun. Minulla ei ole yhtään työnjohdollista alaista, joten en voi antaa käskyjä tai määräyksiä, mutta Hiedanrannan etenemisen näkökulmasta olen erittäin tyytyväinen siitä, että tahdonilmaukseni on otettu huomioon.

2.                Miksi on tarpeen odottaa KHO:n ratkaisua yleiskaavavalituksesta, jos tarkoitus on todella säilyttää Eteläpuisto?

Jäntti:   Koska ennen ratkaisua ei ole tarkoituksenmukaista viedä suunnittelua eteenpäin etenkään, kun resursseja tarvitaan myös muualla. Olen ilmaissut kantanani, että asiaan tulee palata aikaisintaan oikeusprosessin päätyttyä.

3.                Jos KHO sattuu hyväksymään kaupungin yleiskaavavalituksen, aiotaanko Eteläpuistoa koskevat lupaukset ja sopimukset unohtaa?

Jäntti:   Minulla ei ole tietoa kaupungin antamista lupauksista tai sopimuksista Eteläpuistoon liittyen, mutta pidän tärkeänä sitä, että kaupunki näyttäytyy luotettavana sopimuskumppanina.

4.                Miksi Viiden tähden keskusta -ohjelman visioita levitellään edelleen julkisuudessa ilman mitään selvennyksiä Eteläpuiston suhteen?

Jäntti:   Keskustan kehittämisohjelmassa esitellään hankkeita sellaisina, kuin ne viimeisimmässä kaupunginhallituksen hyväksymässä versiossa ovat. Osa hankkeista on jo rakenteilla, osa suunnitteilla ja osa visiotasolla. Ohjelmassa ja videoissa todetaan: ”Mahdollinen kaupunkimaisema 2030 jos visiot toteutuvat…yksityiskohdat voivat muuttua jatkosuunnittelussa”. Eteläpuiston lisäksi myös muissa kehittämisohjelman hankkeissa voi tulla muutoksia suunnitelmiin tai visioihin.

5.               Miten on tarkoitus ottaa huomioon laaja kansalaismielipide Eteläpuiston säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkilaisten yhteisenä virkistysalueena asemakaavan jatkotyössä, keskustan kehittämisohjelman päivityksessä ja kansallisen kaupunkipuiston valmistelussa?

Jäntti:   Kansalaismielipiteet on tarkoitus ottaa huomioon huolellisesti, mm. maankäyttö- ja rakennuslakia noudattaen. Keskustan osayleiskaavassa Eteläpuiston alue on osoitettu asumisen ja virkistyksen sekoittuneeksi alueeksi ja asuntovaltaisen täydennysrakentamisen alueeksi. Maankäytön ratkaisujen pohjalla on yleispiirteinen kokonaistarkastelu. Alueella on erityisiä viherympäristöön ja virkistykseen liittyviä arvoja. Alue tulee suunnitella siten, että rannoille syntyy koko keskustaa palvelevia monipuolisia virkistäytymiseen soveltuvia alueita, toimintoja ja reittejä.

Nähtävillä olleessa asemakaavaehdotuksessa oli kehitetty ranta-aluetta kaupunkilaisten yhteisenä laadukkaana virkistysalueena monipuolisine toimintoineen, palveluineen ja jatkuvine virkistysreitteineen. Tämä on ollut yhdensuuntaista kansallisen kaupunkipuistonkin valmistelun näkökulmasta. Kaavatyössä tullaan tiedostamaan ja huomioimaan alueen merkitys koskimiljöön ja Pyynikin yhdistäjänä sekä laadukkaana rantapuistona. Nämä tekijät ovat avainkysymyksiä myös kansallisen kaupunkipuiston kannalta. Valmistelun edetessä voidaan tarkentaa, mikä alue liitetään mahdolliseen kaupunkipuistorajaukseen.

6.                       Miten näissä suunnitelmissa turvataan kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, kun ne aiemmissa vaiheissa ovat jääneet näennäispuuhasteluksi.

Jäntti:   Väite näennäispuuhastelusta ei pidä paikkaansa. Eteläpuiston kaavaprosessin yhteydessä on saatu runsaasti palautetta sekä suunnitelmien puolesta että niitä vastaan. Kaavan valmistelussa on käytetty poikkeuksellisen laajaa osallistamista ja vuorovaikutusta, ja suunnitelmaa on muutettu prosessin aikana saatujen mielipiteiden ja lausuntojen pohjalta. Kaavaratkaisu ei edusta vain yhden intressitahon näkemystä, vaan siinä on otettu huomioon lukuisat ei tavoitteet ja reunaehdot. Näin tullaan toimimaan myös jatkovalmistelussa.

Apulaispormestari Jäntin vastausten arviointia:

Kiitokset apulaispormestarille asiaan paneutumisesta. Vastaukset kuitenkin jättävät edelleen sijaa arvailuille.

Olennainen kysymys on, tullaanko pormestariohjelmassa sovittu uusi, Eteläpuiston puistomaisena virkistysalueena säilyttävä suunnitelma laatimaan kuluvan valtuustokauden aikana. Kaavoituskatsauksessa kysymys sivuutettiin täysin ja nytkin siihen jää yksiselitteinen vastaus saamatta.

Jos tarkoitus on toimia lupauksen mukaan, ei pitäisi olla tarvetta puolustella hallinto-oikeuden kumoamaa yleiskaavaa eikä jo pormestariohjelmassa hylättyä asemakaavaehdotusta.

Tiedossa on, että sekä virkakunnan että päättäjien piirissä on haluja lykätä koko asia seuraavien kuntavaalien yli, jolloin nykyisen pormestariohjelman linjaukset eivät enää sido osapuolia. Verukkeita tähän on riittävästi myös KHO:n yleiskaavaratkaisun jälkeen.

Jos huolemme on turha, sen kernaasti kuulisimme.

Asemakaavatyön yhteydessä olemme kokeneet osallistumisen näennäiseksi ja turhauttavaksi, mutta yksilöityyn kritiikkiin emme ole saaneet vastauksia. Miten aito vaikutusmahdollisuus aiotaan käytännössä turvata jatkossa, jää edelleen yksilöityä vastausta vaille. Toivomme, että voimme osaltamme olla mukana kehittämässä laajasti hyväksyttävää, Eteläpuiston nykyiset arvot säilyttävää ja niitä kehittävää ratkaisua hyvässä yhteistyössä kaikkien osapuolten kesken.

”Viiden tähden keskusta” -kehittämisohjelman esitteleminen kaavoituskatsauksessa ilman mainintaa, että Eteläpuiston kohdalta suunnitelma on jo vanhentunut, on herättänyt kaupunkilaisissa laajalti hämmennystä. Tätä lisää ohjelmasta vastaavan kehittämispäällikkö Tero Tenhusen tuoreehko kannanotto, että Eteläpuisto on tärkeitä keskustan asuntorakentamiskohteita (AL 8.4.2018).  Selvennystä ristiriitaiseen viestintään jäimme edelleen kaipaamaan.

Kannamme huolta myös siitä, että Eteläpuiston luvatun uuden suunnitelman viivästyminen vaarantaa Tampereen kansallisen kaupunkipuistohankkeen toteutumisen. Aikaikkuna uusien kaupunkipuistojen perustamiselle on umpeutumassa. Kaupunkipuiston aluerajaus on esitettävä sekä hakemuksessa että hoito- ja käyttösuunnitelmassa, joten se on ratkaistava myös Eteläpuiston kohdalta.

Näihin huolenaiheisiin toivomme jatkokeskustelussa vastauksia.

On ehkä syytä muistuttaa, että Eläköön Eteläpuisto ry ei suinkaan vastusta asuntorakentamista, kunhan se ei hävitä olemassa olevaa puistoa. Rantavyöhykettä voi ja tulee kehittää kaupunkilaisten yhteisenä virkistysalueena. Tämä ei kuitenkaan edellytä historiallisesti arvokkaan ylätasanteen puiston hävittämistä. Ymmärsimme tästä jo kohta vuosi sitten sovitun. Lupausten lunastamisen perään nyt vain kyselemme.

 

Eteläpuiston kohtalonkysymyksiä

29216076_2042164986034582_757899072728908369_n

Kaupunki on julkaissut kaavoituskatsauksen joka kotiin jaettavassa Tampere suunnittelee ja rakentaa 2018 -tiedotteessa. Lakisääteisessä katsauksessa tulee kertoa vireillä olevista ja tiedossa olevista uusista merkittävistä kaavoista. Siinä tulee selostaa kaava-asiat ja niiden käsittelyvaiheet sekä päätökset ja muut toimet, joilla on välitöntä vaikutusta kaavoituksen lähtökohtiin, tavoitteisiin, sisältöön ja toteuttamiseen.

Pormestariohjelmassa keväällä sovittiin, että vilkasta keskustelua vaalikentilläkin herättänyt Eteläpuiston ja lähialueen asemakaavaa viedään eteenpäin lukuun ottamatta varsinaista puistoaluetta. Tälle tehdään uusi suunnitelma, jossa säilytetään nykyinen rantaviiva, kevennetään rakentamista ja säilytetään puistomainen virkistyskäyttö.

Työ ei ole kuitenkaan edes käynnistynyt. Nyt julkistetussa kaavoituskatsauksessa ei Eteläpuistoa mainita lainkaan; edelleen vireillä olevasta kaavahankkeesta ei anneta mitään lain edellyttämiä tietoja. Kyseessä ei voine olla erehdys tai taitamattomuus.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi 7.4.2017 keskustan strategisen yleiskaavan Eteläpuiston osalta lainvastaisena. Yleiskaava olisi mahdollistanut Eteläpuiston rakentamisen vireillä olleen asemakaavan mukaisesti. Kaupunki valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Asemakaavapäällikkö Elina Karppinen on ilmoittanut, että asemakaava ei etene ennen kuin KHO on ratkaissut kaupungin yleiskaavavalituksen.

Kysymykseen kuka ja missä asemakaavatyön jäädyttämisestä on päättänyt, Karppinen ei suostu vastaamaan. Kaupunkilaisilla on oikeus tietää, kuka ja millä perusteella on päättänyt kaavatyön pysäyttämisestä. Puiston säilyttäminen puistona ei edellytä KHO:n siunausta. Tätä tarvitaan vain, jos todelliset aikomukset ovatkin muut. Mitä nämä aikomukset olisivat, jätetään nyt tarkoituksella arvailujen varaan

Kaavoituskatsauksessa esitellään toisaalta Viiden tähden keskusta -ohjelmaa, jossa Eteläpuisto näkyy uutena rakennettuna alueena – juuri vajaa vuosi sitten hylätyn suunnitelman mukaisena. Lukija jää käsitykseen, että kaupungin aikeet Eteläpuiston suhteen ovat lupauksista huolimatta entiset. Tekstissä tosin mainitaan, että ohjelman seuraava päivitys tehdään keväällä 2018 ”aktiivisessa yhteistyössä sidosryhmien kanssa”.

Päivitys edellyttäisi, että pormestariohjelmassa luvattu Eteläpuiston uusi suunnitelma olisi käytettävissä. Suunnitelma, jota ei ole edes vielä aloitettu. Ei ole aloitettu myöskään aktiivista yhteistyötä sen yli 8 000 kansalaisen sidosryhmän kanssa, joka on ottanut puiston säilyttämisen asiakseen. Keskustavision esitteleminen kaavoituskatsauksessa ilman ainoatakaan selventävää sanaa ei herätä luottamusta lupausten pitävyyteen.

Katsauksessa mainitaan lyhyesti myös Tampereen kansallinen kaupunkipuisto -hankkeen tilanne. Kaupunginhallitus hyväksyi 20.2.2017 useiden pöydällepanojen jälkeen tarveselvityksen ja päätti etenemisestä kohti hakuvaihetta. Seuraavaksi pitäisi tarkistaa kaupunkipuiston rajaus ja laatia luonnos hoito- ja käyttösuunnitelmaksi sekä hakemus ympäristöministeriölle. Kaavoituskatsauksen mukaan valmistelu etenee 2018 tarvittavilla lisäselvityksillä. Osa-alueiden liittyminen toisiinsa vaatii lisäselvityksiä etenkin Viinikanlahden ja Eteläpuiston alueilla.

Eteläpuiston kohdalla ainoa puuttuva selvitys on pormestariohjelmassa luvattu uusi suunnitelma puistoalueelle. Siis se, jota ole vielä aloitettu ja josta ei ole mainintaakaan katsauksessa.

Pyydämmekin nyt ystävällisesti nyt kaupungilta selväsanaisia, kiertelemättömiä vastauksia kysymyksiin:

  • Kuka ja missä on päättänyt asemakaavatyön jäädyttämisestä vastoin pormestariohjelmaa?
  • Miksi on tarpeen odottaa KHO:n ratkaisua yleiskaavavalituksesta, jos tarkoitus on todella säilyttää Eteläpuisto?
  • Jos KHO sattuu hyväksymään kaupungin yleiskaavavalituksen, aiotaanko Eteläpuistoa koskevat lupaukset ja sopimukset unohtaa?
  • Miksi Viiden tähden keskusta -ohjelman visioita levitellään edelleen julkisuudessa ilman mitään selvennyksiä Eteläpuiston suhteen?
  • Miten on tarkoitus ottaa huomioon laaja kansalaismielipide Eteläpuiston säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkilaisten yhteisenä virkistysalueena  asemakaavan jatkotyössä, keskustan kehittämisohjelman päivityksessä ja kansallisen kaupunkipuiston valmistelussa?
  • Miten näissä suunnitelmissa turvataan kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, kun ne aiemmissa vaiheissa ovat jääneet näennäispuuhasteluksi.

Tampere esiintyy avoimuuden ja osallistavuuden mallikaupunkina. Voisiko näihin selviin kysymyksiin saada vastaukset esimerkiksi kaavoituksesta vastaavalta apulaispormestarilta ja yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajalta Aleksi Jäntiltä? Tähänastiset keskustelunavaukset ja selvät kysymyksetkin ovat jääneet vastauksia vaille.

Syvä hiljaisuus Eteläpuiston yllä.

Eteläpuisto kuuntelee hiljaisuutta

IMG_2331

Miten tämän päivän kaupunkilainen kokee kotiseutunsa? Miten kaupunkiin voi kotiutua? Riittävätkö perusteluksi palvelut ja kulkuyhteydet? Entä jos lähiympäristö muuttuu jatkuvasti ja asukkaat, kaupat, reitit ja rakennukset tulevat ja menevät. Hälyisyys on epäterveellistä. Kaupunkilaisen suhde luontoon on muuttunut pelkäksi kuluttamiseksi, vaikka meidän pitäisi tietää paremmin: olemme riippuvaisia luonnosta ja sen kestokyvystä kaikin tavoin.

Kaupungeilla on historiansa, seutukunnasta nousseet kertomuksensa, miten kukin kaupunki on syntynyt juuri sijaintipaikalleen. Kaupunkiympäristö on arvokas, jos se saa kertoa tarinaansa vanhoin rakennuksin ja ajan myötä muotoutunein kulkureitein, puistoin ja muistelupaikoin. Luonteikkaaseen kaupunkiin haluaa tutustua ja kotiutua. Kotiutuminen merkitsee liittymistä, jatkuvuutta sekä intoa huolehtia ja kantaa vastuuta omasta ympäristöstä.

Kulttuuriympäristöjä suojellaan lainsäädännöllä, ympäristö- ja kulttuurihallinnon yhteistyöllä ja kansalaisten toiminnan avulla. Konkreettinen esimerkki on maailmallakin tunnustusta saanut Kansallisen Kaupunkipuiston käsite, joka on määritelty Maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Kansallinen Kaupunkipuisto on arvomaisemien verkosto: kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden muodostama ehjä, laaja kokonaisuus. Päätös asiasta tarkoittaa sitä, että kaupunki on sitoutunut suojelemaan kulttuurihistorialliset arvonsa ja kaupunkiluontonsa tuleviakin polvia varten.

Itsekukin tämän arvon saanut kaupunki on kehittänyt kaupunkiaan kestävällä tavalla. Kaupunkipuistopäätöksen saaminen on edellyttänyt vuosien työn: kaupunkimaisemaa ja -historiaa on perusteellisesti tutkittu ja kartoitettu, ja luonto- ja kulttuuriyhteyksien kokonaisuuksia hahmotettu ja kuvattu. Etenkin luontokohteet tiiviisti rakennetussa ympäristössä ovat kaupunkipuistolle tärkeitä. Kaupunkiluonnon elinvoima tukee osaltaan myös ympäröivän seudun luonnon monimuotoisuutta ja ekologista kestävyyttä.

Jokaisessa Suomen kahdeksassa kansallisessa kaupunkipuistossa on nostettu kaupungin luontaista arvoa tavalla, josta kannattaa ottaa esimerkkiä. Enää on mahdollista perustaa enintään yksi tai kaksi uutta kansallista kaupunkipuistoa. Ehtiikö Tampere mukaan?

Esimerkiksi Turun kansallinen kaupunkipuisto on 15 kilometriä kulttuurihistoriaa Aurajoen varrella – historiallisesta Kuralan kylämäestä kaupunkipuistojen kautta Turun Linnalle ja Ruissaloon. Kaupunki on tuottanut runsaasti havainnollista esittelymateriaalia, kuten kävely- ja pyöräilykarttoja, kutsuakseen virkistäville tutustumisretkille Suomen vanhimpaan kaupunkiin.

Helsingissä ollaan parhaillaan määrätietoisesti pyrkimässä voimakkaasti kohti omaa kansallista kaupunkipuistoaan; siellä nähdään kirkkaasti asian merkitys kestävälle kaupunkisuunnittelulle.

Tampere on laatinut vuosina 2013 – 2016 tarveselvityksen kansallisesta kaupunkipuistosta. Tammerkosken ympärille rakentunut teollisuusmiljöö sekä arvokkaat luonnonmaisemat ja viheralueet kahden järven väliin muotoutuneessa kaupunkikeskustassa nähdään selvityksessä oleellisena osana Tampereen tarinaa ja kaupunkipuistoa. Ne ansaitsevat arvoisensa suojelun.

Tarveselvitys (”Tampereen Tarina”) julkaistiin kaksi vuotta sitten. Viime keväänä hanke sisällytettiin pormestariohjelmaan. Nyt pitäisi olla Kansallisen kaupunkipuiston hakemusvaiheen aika. Miksi asiasta vallitsee hiljaisuus?

Ympäristöjärjestöt ovat aktiivisia. Suomen Luonnonsuojeluliitto on julkaissut hyvää tietoa asiasta, ja Tampereen Ympäristönsuojeluyhdistys ry järjesti hiljattain ”Luonto lainassa” – viikon, jossa asia oli esillä.

Kaupungin asia on päättää mitä mahdollisesti etenevään Kansalliseen Kaupunkipuistoon tulisi kuulumaan, ja mitä ei. Puistojen puolustajat ovat hereillä. Eteläpuistoakin koskevat päätökset nivoutuvat kokonaisuuteen. Kaupunkilaisten tulee saada olla mukana omaa ympäristöään ja kaupunkiluontoa koskevassa toiminnassa. Tarjotaanko tähän tilaisuus, jää nähtäväksi.

 

 

Lähteitä ja linkkejä:

Maankäyttö- ja rakennuslaki § 68

https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/turun-kansallinen-kaupunkipuisto

http://www.hameenlinna.fi/kansallinenkaupunkipuisto/https://www.pori.fi/kaupunkipuisto

https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/puistot/kaupunkipuisto/KKP/

http://kaupunkipuisto.fi

https://www.tampere.fi/tiedostot/t/Zgv0Q45Gd/KKP_tarveselvitys_netti.pdf

sll.fi: kansallinen kaupunkipuisto

Lehtiartikkeli ”Arvokasta ympäristöä olisi syytä säilyttää”, DI Hannu Raittinen (Aamulehti B6 16.2.2018)

Alkuvuoden valoa Eteläpuistossa

IMG_2325

Kiitollisina talvisista tunnelmista saamme reippailla virkistävillä puistoreiteillä, joita valo jo sävyttää.

Jatketaan innolla tänäkin vuonna! Ollaan kuulolla, ja positiivisella mielellä. Meillä kaupungin asukkailla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ympäristöömme – käytetään niitä, edelleen!

Alkanut uusi vuosi on toiveikas: Tampere alkaa heräillä talviunesta ja toivottavasti jatkaa aktiivisesti työtä myös Kansallisen Kaupunkipuiston tavoitteen puolesta! Niin tekee Helsinkikin, ja kaupungin asukkaat vaikuttavat olevan mukana (http://kaupunkipuisto.fi/).

Saman arvon ansaitsisi myös Tampere, tämä harjujen, järvien, kosken ja kansallisten muistojen kaupunki. Ja siitähän ei Eteläpuisto saa jäädä pois!

Kaikkea hyvää ympäristön ystäville ja yhteistyölle!

 

 

Kuva: Eeva Leino

Rauhallista Joulua Eteläpuisto!

IMG_0227

Vaiheikas vuosi on täyttymässä. Eteläpuisto on edelleen puisto. Tuhannet tamperelaiset ovat kuluneena Suomen 100. juhlavuotena monin tavoin ilmaisseet puiston suuren arvon virkistysalueena. Tämä arvostus sai tuen pormestariohjelmassa, joten   Eteläpuiston tulevaisuus on vehreä ja toiveikas.  Tampereen kaupunki vie eteenpäin Kansallista Kaupunkipuistohanketta.  Eteläpuisto on korvaamaton ja olennaninen osa Kaupunkipuistoa, mikäli Tampere tämän arvon saa.

Blogitoimitus toivottaa kaikille Rauhallista Joulua. Lämmin kiitos vieraskynäilijöillemme ja haastateltavillemme, sekä kaikille lukijoille ja mielipidekirjoittajille. Kirjoituksiin voi aina palatakin…

Hyvää Uutta Vuotta! Ensi vuonna jatketaan.

Kuva: Maisa Heiskanen

 

 

 

 

Adressi luovutettu pormestari Lylylle

lokakuu -17 084

Eläköön Eteläpuisto ry. on tänään luovuttanut pormestari Lauri Lylylle Tampereen Eteläpuiston säilyttämistä puoltavan adressin. Adressissa on tällä hetkellä 8 258 allekirjoitusta. Allekirjoituksia on kertynyt vielä kesän ja syksyn aikana yli 3 000; kaupunkilaiset siis kantavat edelleen huolta puiston kohtalosta.

Yhdistys pitää hyvänä keväällä allekirjoitettua pormestarisopimusta, jonka mukaan Eteläpuiston asemakaavaa ei viedä päätökseen tehorakentamista tarkoittaneen ehdotuksen pohjalta. Alueelle luvataan laatia uusi suunnitelma, jossa ”säilytetään nykyinen rantaviiva, kevennetään rakentamista ja säilytetään alueen puistomainen virkistyskäyttö”. Yleispiirteisyydessäänkin lausuma osoittaa, että Eteläpuiston arvo ja merkitys on laajasti tunnistettu ja tunnustettu.

Eläköön Eteläpuisto ry. katsoo, että Eteläpuiston ylätasanteen historiallinen puisto tulee säilyttää ja kehittää sen ominaispiirteitä kunnioittaen ja vaalien. Alatasanteen rantavyöhykkeelle taas tulee antaa sen sijainnin ja arvon mukainen asema kehittämällä sekä aktiivista virkistyskäyttöä että merkitystä viihtyisänä kaupunkipuistona. Yhdistys toivoo, että jatkosuunnittelussa kaupunkilaisten osallistumismahdollisuudet toteutuvat aidosti ja vaikuttavasti.

Pormestariohjelmassa sitoudutaan myös viemään eteenpäin Tampereen kansallisen kaupunkipuiston hanketta. Eteläpuisto on kaupungin lukuisissa selvityksissä todettu kaupungin viher- ja virkistysverkoston keskeiseksi solmupisteeksi. Huomattava osa puistosta kuuluu myös valtioneuvoston vahvistamaan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön rajaukseen. Eteläpuisto on korvaamaton osa tulevaa kansallista kaupunkipuistoa ja se tulee sisällyttää sellaisena hankkeeseen.

Kaupungin ilmoituksen mukaan alueen asemakaavoitus ei nyt etene ennen kuin korkein hallinto-oikeus on ratkaissut kaupungin valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden yleiskaavapäätöksestä. Hallinto-oikeus kumosi keväällä keskustan strategisen yleiskaavan Eteläpuiston osalta lainvastaisena. Kaavoituksen voimavarat on nyt suunnattu Hiedanrantaan ja muihin vähemmän kiistanalaisiin kohteisiin.

Pormestariohjelman linjausten pohjalta pitäisi olla mahdollista jatkaa sellaisen suunnitelman laatimista, joka turvaisi Eteläpuiston arvot ja olisi myös kaupunkilaisten laajasti hyväksyttävissä.

Keskustaan on suunnitteilla täydennysrakentamista jopa 17 000 uudelle asukkaalle. Kasvava ja tiivistyvä keskusta tarvitsee vähät vihreät keuhkonsa. Uudistuva ja kehittyvä sivistyskaupunki muistaa ja säilyttää historialliset juurensa. Nykyiset ja tulevat asukkaat ansaitsevat riittävät, laadukkaat ja vaivattomasti saavutettavat lähiviheralueet sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Eteläpuiston idea perustuu 1800-luvun asemakaavoihin. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1917. Päätös puiston säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena on Tampereen kaupungin ainutkertainen lahja 100-vuotiaalle Suomelle.

Seela Sellan sielu on Tampereen maisemassa ja tamperelaisuudessa

IMG_3374

Seela Sellan 80-vuotisjuhlamonologi, ”Pieni eläin” on voimakas kannanotto luonnon puolesta. Teksti on Leena Tammisen. Persoonallinen esitys pohtii lempeän satiirisesti, mitä nykyihminen tietää luonnosta ja mitä luonto voi opettaa. ”Meteliin kaikki hukkuu. Hiljaisuus on täynnä ääniä”.

Metsässä elämisen jälki, perinne, on yhä osa yhteistä muistiamme, ja sen häviäminen olisi ei vain biologisesti vaan myös kulttuurisesti katastrofi”, kirjoittaa professori Sami Rintala esityksen käsiohjelmassa (Rintalan koko teksti osoitteesta: kulttuurikone.fi).

Miettiessään Eteläpuiston merkitystä Seela Sella muistelee itseään koululaisena Tampereen tyttölyseossa ja hyppytunteja läheisissä puistoissa. Hän laajentaa nopeasti puistot globaaliin yhteyteen, koko maapallon näkemiseen: ”Tuokin puu on osa maailman metsiä.”

Tampere on Seelan kaupunki: ”Tämä on huikea kulttuurikaupunki, joka on syntynyt koskivoimalla, työväen ja tehtaiden vuorovaikutuksesta. Tehdaskaupungista on kehittynyt todellinen kulttuurikaupunki, jossa on kaikki: historia, taide ja tiede, mutta myös luonto: koski, harju ja kaksi suurta järveä.” Omakohtaisesti hän tietää miten Tampereella teatteritoiminta on vuosikymmenien ajan kasvattanut nuoria ihmisiä. ”Tuotannollinen työ ja kulttuurityö ovat täällä ravinneet toisiaan”, hän sanoo, ja kiteyttää: ”Historia on sitä, mistä ihmiset ovat kasvaneet.”

Seela Sellan edelleenkin jatkuvan työuran aikana on toteutunut sekä teollinen että digitaalinen vallankumous. Hän miettii mihin vaiheeseen inhimillisyys on jäänyt, ja missä se mahtaa olla seuraavan sadan vuoden kuluttua: ”Kuussa ja Marsissa on tietysti käyty, mutta millainen on ihminen? Onko Eurooppa olemassa? Puhutaanko suomea, ylipäänsä inhimillisiä kieliä? Onko ympärillä luontoa, metsiä?”

Tampereen nykyistä elämänmenoa seuratessaan Seela pohtii: ”Jos Tamperetta muutetaan kauheasti, eivät tulevat polvet tunnista sitä enää siksi, jollaiseksi aiemmat polvet ovat sen saattaneet. Muutosten pitäisi lähteä ihmisistä itsestään, ei ylempänä olevien päättäjien pöydiltä.”

Seela ajattelee, että asukkaiden pitää ottaa vastuu omasta kaupungistaan eikä antaa periksi. ”Mitään ei ole saatu ilmaiseksi, taistelutta. Kaupunki on asukkaiden, ei päättäjien. Päättäjät ovat asukkaiden valitsemia, mutta suhde ei pääty valintaan vaan valitsemiemme päättäjien työskentelyä pitää seurata, pitää osallistua.”

Seelan monologissa ”Pieni Eläin” itse on koko suuren luonnon metafora. Luonnon, jonka ihminen kuvittelee voivansa ostaa ja omistaa.
Ihmiset haikailevat usein, mitä yksi ihminen voi tehdä ja mitä luonnon puolesta voi ylipäätään tehdä. Seela vastaa: ”Jokainen kohdallaan voi tehdä osansa. Nyt meidän tärkein työmme ja velvollisuutemme on suojella luontoa, koska taistelemme nopeutuvaa ilmastonmuutosta vastaan. Kaupungistumisen aikakautena kaupunkiluonto on haavoittuva ja herkkä, ja meille elintärkeä. Kaikilla on vastuunsa siitä, ettei myöskään kaupunkiluontoa pilata.

 

 

Tampere-päivä Eteläpuistossa

IMG_3297
Tampere-päivänä 1.10. suunnistettiin gallerioiden kautta Eteläpuistoon ja keskusteltiin puistojen terveysvaikutuksista katoksen alla

Tänä vuonna Tampere-päivän ohjelmaan kuului puistopyöräily, joka ohjasi suunnistamaan taidegallerioiden viitoittamaa tietä Eteläpuistoon. Mukana olivat: Taidekeskus Mältinranta, Galleria Himmelblau, Hiekan Taidemuseo, Galleria Saskia, Tampereen Taidemuseo, Galleria Rajatila ja Valokuvakeskus Nykyaika. Lämpimät  kiitokset kaikille gallerioille ja etenkin Heiskasen Maisalle, joka reitin suunnitteli, piirsi ja piti koossa!

Tampereen syntymäpäivän kunniaksi Eteläpuiston keskusteluteltalla  kerrattiin tärkeimpiä puistojen terveysvaikutuksia.  Tässä tiivistelmää:

Puistomaiset ympäristöt tukevat stressaantuneen kaupunkilaisen terveyttä ja toimintakykyä. Tutkimusnäyttö on vakuuttavaa.  Luontokäynnit laskevat verenpainetta ja  stressihormonipitoisuutta, rauhoittavat pulssia ja lihasjännitystä. Luontoympäristö palauttaa tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä paremmin kuin rakennetut ympäristöt. Luonto tukee luovuutta.

Metsäluonto auttaa sairauksien ennaltaehkäisyssä, työkyvyn palauttamisessa ja kuntoutuksessa. Luontoalueita on käytetty tukena mm.  miesten painonhallinnassa, maahanmuuttajien kotouttamisessa, nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa. Uusista luontosovelluksista olisi hyötyä esimerkiksi työterveys- ja liikuntapalveluissa ja ikäihmisten palveluissa. Hyvinvoivalla kaupunkiluonnolla on potentiaalia parantaa kansalaisten terveyttä. Matkailijatkin valitsevat kaupungeista puistoisia kohteita.

Puistoalueita ei siis kannata pirstoa eikä pienentää.

Päivän päätteeksi Seniorikuoro Konkelon 12-miehinen kvartetti lauloi komeasti Gamlas Hemin portailla ja herätti kuulijoissa juhlavan Suomi 100 -tunnelman.

Eteläpuisto on Suomeakin vanhempi, osa Tampereen kasvoja.  Eteläpuisto ry sekä muut puiston ystävät ja adressin allekirjoittaneet toivovat, että Eteläpuisto säilyy tulevillekin tamperelaisille. Toukokuinen  pormestariohjelma lupasi puolustaa puistoa.  Miten linjaus toteutuu käytännössä? Neljän kuukauden hiljaisuus huolestuttaa. Tehdäänkö taas suunnitelmia kaupunkilaisilta salaa?

 

Vieraskynä – Anni Kytömäki

Anni K P1000908

Syyskauden ensimmäisen vieraskynän,  Käytävä kaupunkiin, kirjoittaja on Anni Kytömäki, hämeenkyröläinen kirjailija, jonka palkittu esikoisteos Kultarinta sai muunmuassa Tampereen Kaupungin kirjallisuuspalkinnon.  Tänä kesänä ilmestyi Kivitasku. Tämä Annin toinen, komea teos sijoittaa ihmistarinansa  monitasoisesti  ympäristön, luonnonmaisemien ja maaperän jylhään pysyvyyteen.  Luontokartoittajan asiantuntemuksella ja luonnonsuojelijan  etiikalla Anni Kytömäki tutkii maisemia ja niiden muuttumista. Vieraskynässään hän kuvaa miten Pispalan puolelta Tampereelle kulkiessa metsäluonto saattelee  lähestyjää. 

Käytävä kaupunkiin

Kun lähden Tampereelle, matka alkaa tuulen huminasta. Linja-autolle kävellessä järvi päilyy peltojen takana, kaukana huutaa palokärki. Joskus näen metsäkauriin ylittävän tien sadan metrin päässä.

Bussipysäkille tallustaa 45 minuuttia. Siinä ajassa ehdin jo orientoitua toisenlaiseen ympäristöön, mutta usein silti haluan saapua Tampereelle vaivihkaa, vähä vähältä. Laskeutuminen autosta suoraan Hämeenkadun varteen on turhan suuri kontrasti siihen nähden, millaisista oloista bussiin nousen.

Länsipuolelta tullessa vaivihkainen saapuminen ihmisten ilmoille on helppoa. Bussista voi jäädä Haulitornin pysäkillä ja kavuta suoraan Pispalanharjulle. Pyykkipuistossa kannattaa poiketa, sieltä näkee kauas, ison maiseman, lavean järven ja metsiä. Kummatkin sitä sinisempiä mitä etäämmäs katsoo. Puiston männyt ovat muodoltaan sellaisia, että tuulen aavistaa silloinkin kun on tyyntä.

Pyykkipuistossa matka jatkuu edelleen harjua pitkin, kummallakin kyljellä seuralaisina järvi ja taivas. Harjun laella kaupunki ei tunnu vieläkään kaupungilta, tuntuu että halutessaan voisi kohota lentoon ja häipyä minne tahansa.

Pyynikillä pääsee taas metsään, voi poiketa rauhalliselle kalliontöppäreelle tai laskeutua rinteeseen ja kävellä muinaisrantaa, jonka Yoldiameri muovasi harjuun tuhansia vuosia sitten. Poluilla saa usein astella rauhassa, vaikka keskusta on jo aivan lähellä. Sen huomaa parhaiten äänimaisemasta, mutta vieläkään kaupunki ei vyöry yli – jalkojen alla on yhä neulasia.

Sitten harju taipuu kohti Ratinansuvantoa. Kohta on aika irtautua, hengittää syvään ja astua kaupunkiin, puikkelehtia hälyssä ja vilinässä. Vielä on kuitenkin Eteläpuisto, vaivihkaisen saapumisen päätepiste, suuret puut, varjoisat sopet, lehvien takana vilkkuvat aallot.

Eteläpuiston läpi kuljen hitaasti. Sen sanotaan olevan osa ekologista käytävää, jota luonnonvaraiset eläimet voivat hyödyntää kaupungin halki kulkiessaan. Maan alla suikertavat juuret, taivaan yli ojentuvat oksat, ne ovat suonia jotka yhdistävät keskikaupungin, ihmisten maailman, suurempaan maailmaan.

Kun lopulta erkanen puistosta ja ekologiselta käytävältä asfaltille, olen huomaamatta tullut kaupunkiin. Ympärillä on kovia pintoja ja kiirettä, mutta takana kahisee ja havisee.Tuulen ja puiden ääni on ehtinyt vallata tajunnan ja kulkee mukanani sinnekin, missä vihreää on vain katukivien saumoissa.

Pyykkipuiston, Pyynikin ja Eteläpuiston jäljiltä kävelen keskustassa kevyesti. Ei tämä niin suuri kontrasti olekaan. Metsäkauris ja palokärki ovat yhden käytävän päässä.

 

Kuva: Marko Ojala

 

 

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑